Kevät tulee kovaa vauhtia...pääsiäinenkin kolkuttaa jo ovella. Fiiliskin alkaa olemaan parempi. Ehkä pidänkin keväästä juuri siksi että se piristää mieltä. Se valo, luonnon herääminen ja lintujen laulut, kaikki ne saavat mielen piristymään.
On tässä ollut vaikeaakin mutta aletaan olla voiton puolella. Töiden teko tuntuu ajoittain pakko pullalta, mutta onneksi on enemmän niitä että pidän työstäni ja olen mielelläni töissä.
Mielenterveys on nyt ollut aika tasaista. Hiukan ehkä ylävoittoista viime aikoina, en sitten tiedä johtuuko auringon valosta vai ollaanko oikeasti menossa väärään suuntaan, ei sillä etteikö ole kiva että on ylävoittoista, mutta kunhan ei liikaa lähde keulimaan.. Toivon että se on tämä kevät ja että tää on ihan normaalia.
Mä olen ihminen joka ei kauheesti stressaa asioita jos niille ei yksinkertaisesti voi mitään, kuten tämä korona. En osaa ajatella että se on kamala jne jne.. sillä en voi sille mitään, se vain nyt on ja teen kaiken kyllä estääkseni sen, mutta yleisesti en voi tehdä sille mitään.
Rupeaa vain ahdistamaan pikku hiljaa kun ei pääse laulamaan - tiedän, kotonakin voi laulaa, mutta se on aivan eriasia laulaa kuorossa tai karaokeassa kuin kotona... Laulaminen on vain ollut yksi tärkeimmistä terapioistani - toivotaan että pian saataisiin taas alkaa normaaliin elämään.
Ei mulla tämän kummempia nyt ole. Kevättä odotellessa tai vastaan ottaessa.
Nalle
