Olin leirillä lasten kanssa, aiheena oli Rukouksen voima.
Leiri oli todella antoisa ja antoi paljon, vaikka leiri meni omalta osalta joka tilanteessa itkuksi.
Sen mitä opin rukoilemisesta on et pitää olla itselleen armollinen, eikä pidä vaatia liikoja, pienikin riittää.
Rukous olisi hyvä ottaa jokaipäiväiseen elämään, vaikka aamuun tai iltaan.
Sen voin myöntää että itse olen huono rukoilemaan, en ole koskaan saanut siitä itselleni tapaa. Tykkään paljon kuuntelevasta rukouksesta. Eli siinä ollaan kolmen neljän hengen ryhmässä ja rukoillaan yhden puolesta kerrallaan. Ollaan rukouksen jälkeen hetki hiljaa ja sen jälkeen kerrotaan mitä tuli mieleen rukoiltavasta, lopuksi siunataan Herran Siunauksella.
Eilen oli isänpäivä. Itselleni todella raskas päivä. Ensimmäinen isänpäivä ilman isää. On tullut jonkin verran itkettyä viime aikoina.
Kotona ei tule itkettyä kun miehen mielestä se on heikkoutta. Musta itsestäni tunteiden näyttäminen on taas vahvuutta.
Tällä viikolla palaan töihinkin... 50% työajalla. Toivottavasti jaksan. Odotan innolla, toivon että pääsen hyvin kiinni töihin, eikä tulis kauheeta alku kankeutta.
Tällä hetkellä ongelma on käveleminen ja jalkojen päällä oleminen, käy oikealle lonkkaan, alaselkään niin että puutuu koko lonkka ja tulee paineen tunnetta sekä jännää painemaista kipua kuin kuumenis ja turpois. Jalka on kuin painava puupökkelö. Maatessa kihelmöi kuin alkaisi puutumaan.
Ei mulla muuta tällä erää.
Nalle
