lauantai 14. syyskuuta 2019

Tunteiden kulkua...

Se kun pelkäät... Pelkäät itseäsi.. Pelkäät millainen oot, millainen susta tulee, millaiseksi muutut. Pelkäät ettet ole enää aito sinä, joka olet aina ollut.

Pelkäät tunteita, pelkäät itkua. Pelkäät tuntea. Oot kuin haaksirikkoutunut laiva vieraalla maalla, rikkinäisenä kaiken antaneena, uuden keskellä.. Kuin sua ei oisi koskaan ollutkaan.

Toivot saavasi hyväksyntää, hellyyttä ja rauhaa.. Toivot että susta välitettäisiin.. Toivot kaiken olevan unta, kuin mitään ei olisi sattunutkaan.. Toivot rakkautesi riittävän..

Tiedät että kaikki tämä on sun pään sisällä päällekäin, sivuttain ja lomittain, etkä pysty niille tekemään mitään..

Rakastat muttet tiedä riittääkö se ja pelkäät että menetät kaiken sen mitä itselläsi on... Rakastatko kumminkaan... Pelkäät ettet rakasta etkä tule rakastetuksi.

Kaipaat rakkautta, kaipaat syliä, syliä johon voi vaan käpertyä, hiljaa omana itsenään, ilman kenenkään sanaa, katsetta...

Olethan siinä kun tarvitsen sinua ❤️

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Ajatuksille aiheita...

Mulla oli psykan lääkäri justiinsa.. Enkä nyt tiedä mitä ajattelisin mistään.
2kk tuli sairauslomaa.. Kunnossahan en ole.. Sen tiedostan.. En vain tiedä kuinka voin..
Sain lääkityksen.. Joutui konsultoimaan erikoislääkäriä.. Adhd:n kannalta olisi yks lääke ollu hyvä.. Mutta kun kerroin että siskollani on kaksisuuntainen mielialahäiriö niin ei se lääke sovikaan.. Lääkäri kyseli lisää kysymyksiä.. Ei uskaltanutkaan määrätä sitä, pitää ottaa varman päälle että jos mullakin onkin se kun on sukurasite vahva.. Lääkäri joutui konsultoimaan erikoislääkäriä jotta saisivat mulle oikean lääkityksen.. Se pistää kyllä miettimään, kun ei itsekään enää tiedä mikä vaivaa..

Olen nyt puhunut paljon ystäville ja läheisille ajatuksistani...itseäni ehkä pelottaa, mihin olen oikein ryhtynyt. On outoa kun ei itse jaksa ja kun ei pysty itse oikein tekemään mitään asialle.. Tekee hyvää kun saa puhua, en kaipaa edes keneltäkään kommentteja siihen mitä puhun... se puhuminen on enemmänkin vain ulos tuotosta kun yritän saada pääni ajatuksen kasattua ja pidettyä järjestyksessä. Se nyt muutenkaan ole ollut mun vahvin puoleni...

Nyt kun kolmatta päivää sairauslomalla...jotenkin en ole vielä sisäistänyt tätä, ehkä kun pääsen yksikseni jossain vaiheessa käsittelemään itseni kanssa näitä asioita, se iskee vasten kasvoja. Pohjalle ei tarvitse mennä, mutta toisaalta se vois tehä hyvää jos sinne pohjalle menisi, niin ei olisi kuin tie ylös päin...itseni tuntien, tulen vajoamaan...toivon vain etten rakenna automatiosti itselleni muuria, niin kuin tein keväällä ja rupesin näyttää jo siltä että kaikki on hyvin, nyt tiedän puol vuotta myöhemmin - ei en ollut kunnossa.. Muurin purkamiseen tarvin apua ja onneksi saan sitä..

Mitä ajatella psykoterapiasta...sitä ehdotettiin että voisi olla mulle hyväksi...onko kellään kokemusta?

En osaa jäsentää ajatuksiani lainkaan...tuntuu kuin pää ois ihan tyhjä, kuin ei olisi mitään, ei tunteita mihinkään suuntaa, kuin olisin ihan tunteeton...pään sisältö ihan sumua ja utua..semmoista pieni muotoista syksyn usvaa jota aamusin näkee, mutta se ei vaan selkeydy päivän mittaan niin kuin syksyn aamu tekee...

Onnellinen olen että hyperpeppu lapsoseni sai minut maanantaina koripalloon.. itseäni ei innostanu, ei kiinnostanu, olin ihan loppu - kun olin vasta kuullut sairauslomastani. Mutta tämä hyperpeppu sai minut lähtemään lapsi-vanhempi korikseen - ja onneksi lähdettiin...20min myöhässä mutta mentiin, lapsi nautti ja teki hyvää itsellenikin...

Eilen lähdin extemporeen ystäväni tykö ja lähdimme kävelylle.. omien pienten astmakohtausten vai olikohan paniikkikohtaus ja muiden juttujen rinnallakin, oli aivan mahtava reissu..10km tuli ainakin tarvottua metsäreittiä, teki niin hyvää ystävälle kuin itsellekin sekä molempien mielille...tällaisia lisää..

Tänään päätin että lähden kokeilemaan kuoroa yli kolmen vuoden tauon jälkeen..ihanaa kun lähden liikkeelle... mutta päätin kokeilla, miltä tuntuu laulaa kuorossa tosiaan tauon jälkeen, palaan samaan kuoroon josta silloin jäin pois. Odotan oikeastaan todella innoissani, mutta pelottaa samalla tavata vanhoja tuttuja - sillä en ole se ilopilleri ja hymyilevä niin kuin olin aiemmin - sekin kyllä vielä palaa takaisin - lupaan.

Oikei ihanaa syksyä ja voimia kaikille omille mietteileen..


Nalle


Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, puu, pilvi, ulkoilma ja luonto
Tässä kuva lenkkireissulta <3

ps. saa kirjoittaa kommentteja...jyrkkäkin palaute on tervetullutta...ihan millaista vain..olisi ihana nähdä lukeeko edes tätä blogia kukaan...

viikot vierii

Viikot vierii hyvällä tahdilla, tuntuu että ei oikein meinaa pysyä perässäkään. Mulla on nyt viikoittain psykan ryhmä - kestää kesäkuun puol...