Niin siinä kävi etten kovin kauaa jaksanut olla töissä. Tykkäsin kyllä, lapset oli ihania ja aikuiset mukavia, mut mun pää vaan ei kertakaikkisesti pysty töihin juuri nyt.
Sanoin siis itseni irti ja olen nyt työtön, joka on sairauslomalla. Ahdistaa ehkä hiukan kun en tiedä koska saan rahaa ja mistä, mutta en usko että mun kannattaa sitäkään stressata kovin paljoa, kaikella on tapana järjestyä.
Oon nyt saanut kotona kuukausia seisoneet pyykitkin pestyä - hurraa, hyvä minä! Ei vaan oo saanut itestään irti et varais pyykkitupaa ja pesis pyykkiä...saapa lakanat ja pyyhkeet kaappiin minne ne kuuluu...vielä kun jaksais noi muut puhtaat pyykit tuolta kasseista viikata kaappeihin...toivon että saan pyykit pestyä tällä samalla moodilla, ettei mieliala laske alas ja jää kaikki kesken...
Mitäkö sitten haluan tehdä? En itseasiassa tiedä... Olen pohtinut, että kokeilisiko vielä hoitoalaa sairausloman jälkeen, vai lähtisikö opiskelemaan ja kouluttautumaan uudelleen - mille alalle, en tiedä... oon mä miettinyt kaupan kassalle menoa, mutta jaksanko oikeasti opiskella ja mitä pitää opiskella siihen...
Sen jälkeen kun sairastuin tuntuu kuin kaikki asiat on menneet päin prinkkalaa. Tuntuu kuin mitään ei osaa ja mitään ei pysty tekemään, kuin kaikki olisi viety pois. Tässä sairaudessa on se ettei tästä parannu, mutta se voi mennä remissioon - itselläni tuskin ollaan siinä vaiheessa vielä vähään aikaan... Tällä hetkellä mulla menee sekamuotoinen jakso, tai uskoisin näin - nopealla syklillä... Kun tää sairastaminen on itselle todella raskasta, se on myös läheisille...oon aika paljon makoillut sängyn pohjalla viime aikoina... sitten ihmiset ei ymmärrä kuinka vaikeaa se on lähteä ovesta ulos... kun sanotaan että mene ulos niin mielesi parantuu - kyllä olen käynyt ulkona - mielelleni ei ole tapahtunut mitään, yhtä synkkää ja mustaa on edelleen vaikka olen käynyt siellä ulkona...ihan pohjalla en ole - itsetuhoisia-ajatuksia mulla ei ole, hyvä niin...
Odotan maaliskuuta - silloin on taas leiri jonne olen lasten kanssa menossa...lapsetkin odottavat leiriä... On ihana päästä muiden seurakuntalaisten kanssa viettää aikaa, hyvien opetusten ääressä... ja olen kiitollinen että lapsillekin on omaa hyvää ohjelmaa... voi turvallisin mielin mennä sinne...
Eipä mulla taidan nyt tän kummosenpia olla.
Nalle
