Koin taas pitkästä aikaa aallon pohjan ja teki mieli tappaa itseni, en kuitenkaan tehnyt niin, tuskin muuten kirjoittaisin tänne. Tätä pohjaa kesti kolmisen päivää...Nyt on taas aika tasanen olo - tai niin luulen. Väsynyt olen enkä jaksaisi kylläkään yhtään mitään.
Kävin taas psykalla - juteltiin taas kaiken näköistä....puhuin kipeistä asioista lapsuudesta...vaikka olenkin päivät yksinäni - pitäisi kuulema illallakin ottaa aikaa itselleni...
Mulla oli lääkärikin pari viikkoa sitten...sairauslomaani jatkettiin kesäkuun loppuun...kelakin teki vihdoin rahoista päätöksen, ei tarvi olla ihan rahatta...nyt vois suunnitella tulevaisuuttakin vähän eteen päin...
Mitäkö tulevaisuuden suunnittelu sitten tarkoittaa...olen katsellut asuntoja - vuokra sellaisia...helpottais omaa elämää kun pääsisi tästä nykyisestä pois...toki pitäisi laittaa asunto myyntiinkin vielä...ja kaikki muu mitä siihen kuuluu...ajatus olisi että lähtisin aluksi yksin ja kun saan asunnon sellaiseen kuntoon et siel kehtaa asua, niin lapset tulis perässä...mutta minä tarvitsen omaa tilaa juuri nyt...rakastan lapsiani, mutta tällä hetkellä voimavarat on todella vähäiset huolehtia niistä...siksi he saavatkin kaikki vapaat pelata kun äiti ei jaksa touhuta...Sen verran huolehdin että tekevät läksyt ja syövät ruoan...ja lähtevät kouluun...
Rupes ahdistaa tällä hetkellä niin paljon että ajatus karkas enkä tiedä mitä olin aikeissa kirjoittaa...Tää on välil ihan perseestä kun ahdistaa niin paljon että oksettaa....
Se mitä yläpuolella kirjoittanut, ei ole hajuakaan, ei muistikuvaa tuosta tekstistä mutta saa olla. Se on kirjoitettu maaliskuussa.
------
Mulla on hoitoneuvottelu ensi viikolla, saa nähdä mitä siellä suunnitellaan. Voimat mulla on poissa, masentunut olen ja vaikka toki välillä jaksankin touhuta ja tehdä, niin masentunut olen silti. Kuinka täältä sitten päästä pois - en tiedä. Kukapa sen kertois mulle. Asiaa ei auta se et mies kääntää asian aina niin että oon niin puhki ja voimaton kun mun elopaino on mitä on...ei mun kaksisuuntainen oo syypää mun olotilaan...pitäis kuulema alkaa käymään salilla niin jne jne...
Päätinhän mä tuossa pari viikkoa sitten et nyt alan käymään säännöllisesti ulkona - ihan vaikka vaan vähän kävelemässä.
Eikö mun jalka kipeytynyt vappuna ja on nyt toista viikkoa kipeä, eikä siihen ole löytynyt syytä - eikä sitä suostuta tutkimaan, kyllä se ohi menee....soittaa mulle fyssari ens viikolla...ja jos viel kipeä voidaan ehkä konsultoida lääkäriä...
oon käynyt nyt ryhmässäkin - kaksisuuntainen mielialaryhmä - tai joku sellainen..siellä ollaan nyt käsitelty masennusta, kaikki on niin tuttua mulle...välil koen ettei tuosta ryhmästä oo mulle mitään hyötyä...
tällä viikolla ja viime viikolla laitellu viestiä omalle hoitajalle kun oma vointi tosiaan romahtamispisteessä taas...mun pitäis vaan päästä pois kaikesta tästä...pois masennuksesta...ihan kaikesta...kaivertaa nää tuskalliset ajatukset päässä...jotka on läsnä koko ajan...en ehkä näytä sitä ulos päin mutta koko ajan ne on tuolla pääkopassa päällimmäisenä...
