jotain

Kysymyksiä kysymysten perään...lisää kysymyksiä...mitä mulla on antaa...ei mitään...mulla ei oo vastauksia niihin kysymyksiin, ei vastauksia vastausten perään...en vain tiedä mitä vastata...

Joulu meni rauhaisissa tunnelmissa, sai syödä paljon, avata lahjoja, olla tärkeiden ihmisten ympäröimänä...ei riitoja ei mitään eripuraa, edes lapsien osalta...parasta kumminkin oli mielestäni se yhteinen tekeminen jota meillä oli jouluna...lautapelit, tv:n tuijottelu, oleskelu.

Sitten tulee välipäivät jotka ovat mielestäni niin turhia...omasta puolestani olen vain jo niin väsynyt, jotten jaksa olla iloinen ollenkaan, jotenkin joulun pyhät vei mehut ihan kokonaan, vaikka niistä nautinkin täysin rinnoin... 

Huomenna olisi uudenvuodenaatto...jei, näettekö kuinka innoissani olen tästä asiasta...vuosi vaihtuu ja ylihuomenna onkin jo vuosi 2023, ei uskoisi - mihin tää aika oikein on mennyt...en ajatellut ostaa raketteja lainkaan...vaikka lapset niitä varmasti toivoisivatkin...

Vuosi 2022 - on ollut ihme että olen pysynyt samassa työpaikassa huhtikuun lopusta asti, toki olen ollut aika paljon sairauslomalla - ei hyvä kylläkään, mutta mitä sitä omalle ololleen voi - ei mitään... Rehellisesti en oikein muista vuodesta mitään...nyt kun ihan muistelemalla yritän...ehkei mun ole tarviskaan muistaa mitään...välillä harmittaa itseäni kun en muista asioita...edes valokuvat ei saa muistoja esille...

eroa

Se kun tunteet katoaa on aivan kauheaa. Välität vielä toisesta muttet vaan rakasta enää, et niin kuin parisuhteessa kuuluisi.

Enää ei ole vaihtoehtoja, vaan nyt on enää ratkaisuja. Niitä on tullut tehtyä, vaikka ajattelin että se on helppoa, kuvittelin väärin, tää on helvetin vaikeaa ja sattuu niin vietävästi. 

Mä oon surun murtama,

 kyynelten kastelema,

 tuskan turmelema.

Mutta oon vahva ja kestän kaiken.

Kyllä tästä päättelette oikein että yksi ajan jakso mun elämässä päättyy. 

Tulee olemaan vaikeaa, sillä miten selittää lapsille asia. 

Välillä meinaan et perutaan kaikki, esitetään kunnes lapset täysikäsii ja sit erilleen, mut en mä voi elää parisuhteessa jossa en itse rakasta enää, en halua sitä pahaa toiselle kun en voi antaa vastarakkautta. 

Täl hetkel tuska viiltää rintaa ja oon ihan rikki. Ehkä mä eheydyn viel. Saatan toki tarvita siihen ystävien ja mahdollisesti ammattiauttajan apua.

Itkettää joka asia, millähän verukkeellaa hakis saikkua. En nuku... Miten jaksan töissä,jos en nuku. En mitenkään. 

Nalle