kuulumisia

 Mistähän sitä aloittaisi..

Jos siitä että nyt on paljon parempi fiilis kuin esim. pari viikkoa sitten. Lääkitystä muuttamalla saatiin masennus valahtamasta ihan alas ja olen saanut nukutuksikin hyvin nyt muutaman yön, ja mikä parasta en ole pariin päivään nukkunut päiväunia ollenkaan (ne kun tuppaa venymään tunnin sijasta kolmeen). Ihana tunne kun ei ole itsetuhoisia ajatuksia päässä jatkuvasti - tällä hetkellä ei ollenkaan.

Se mikä musta on aivan ihana asia...kun musta tuli täti reilu kolme viikkoa sitten, ihanalle pienelle pojalle...olen niin onnellinen ja iloinen ja kaikkea...päässyt nyt usein tuoksuttelee vauvaa...

Viikonloppu oli ihana...oltiin koko perhe...kyllä koko perhe kylpylässä...siellä syötiin ja lilluttiin kylpylässä minkä kerkesimme...kävimme keilaamassa...nautimme yhteisestä ajasta...se oli mukavaa... mikä parasta lapsetkaan ei tapelleet kertaakaan koko reissun aikana...tällaisia reissuja lisää...

Yritän jälleen kerran elämäntapamuutosta(ei mitään dieettiä). tällä kertaa toivon että se onnistuisi...toivon samalla että sen myötä saisin painoa putoamaan...täytyy vaan pitää pää mukana, jotta onnistuisin tai toivoa että pää pysyy mukana...mulla on tällä kertaa työterveydestä terveydenhoitaja tukena ja meillä sovittuna aikaa jolloin katsotaan miten lähtenyt käyntiin homma...aloitan(aloitin) pienentämällä ruokailuannoksia, lyhentämällä ateriavälejä...tavoite olisi myös saada jossain vaiheessa liikunta mukaan...haaveilen koripallosta...pitää katsoa milloin olisi jos alkaisi jälleen pelaamaan, onhan tässä jo pari kolme vuotta taukoa pidellytkin koripalloilusta...toinen mitä mietin, olisi kuntosalilla käynti, tykkäsin siitä silloin kun siellä kävin...pitäisi vaan varmaan varata sinne aika ja saada päivitetty ohjelma...harmi että pt:t on kalliita, muuten vois sellaisen itselle hommata...

Ensi viikolla pääsee töihinkin, sairausloma loppuu sunnuntaina...ja tiistaina pääsee taas "sorvin" ääreen... odotan jo että pääsee töihin, vaikka pelkäänkin etten jaksa...mutta ei pidä antaa pelolleen valtaa... ensi viikko on muutenkin silleen helppo kun on vain kolme työpäivää...

Ensi viikon viikonloppuna odottaa Himoksen reissu...Himos Metal Festivaleihin...sinne lähden bestien kanssa...harmi vaan ettei mulla ole mitään vaatteita oikein mitä pukisi...ehkei se haittaa...

Nyt mulla ei tule muuta oikein mieleen...tai mielessä olisi vaikka mitä mutta ulosanti ei oikein ota luonnistuakseen....joten moro...

Nalle

sosiaalinen kuormitus

Tuli käytyä ajelulla bestien kanssa. Piristi päivääni ja oloani kummasti.

Vietin aikaani toisen ystävän kanssa, sekin piristi. 

Kävin kolmannen kanssa neljättä katsomassa, piristi. 

Mutta nyt oon sosiaalisesta kanssakäymisestä niin väsynyt etten tiedä miten päin olisin. 

Kovasti mietin olenko työkykyinen. Torstaina pitäisi mennä töihin. Tavallaan oon valmis menemään töihin, mutta jaksanko kumminkaan viel kun väsyn kolmen päivän sosiaalisesta kanssakäymisestä ja työ on todella sosiaalista. Työssä asiakkaat vaistoavat tunnetilat herkästi.

Mitä teen, en tiedä, huomenna pitäisi ilmoittaa pomolle tai olisi hyvä ilmoittaa. Lääkäri mulla on torstaina.

Miten työkyky sitten mitataan? Jos masennustestin pisteillä, en päästäis itseäni töihin, mutten usko että se on se juttu. Mä en vain tiedä olenko työkykyinen, kuka sen sit tietää...en tiedä... 

romahdus vol. sata

Elämä tuntuu paskalta. En kestänyt olla töissä ja romahdin itkemään ihan hysteerisesti, lähdin kesken työpäivän pois.

En voi siis hyvin.

Hävettää kun ei jaksa, haukun itseäni kun voimat ei riitä. Eikä sille voi mitään. 

Tulee piikki et oon tiutiu kaikki on parasta ja sit taas tipahdan et paskaaks tässä. 

Sekaria ilmeisesti jälleen.

Sain onneks aikaistettua psykan aikaani, vaikken tiedä mitä se voi asialle tehdä. 

Masennus voittonen näyttäis taas olevan. Olis kiva ku olis syy mikä laukasee nää, kun ei näihin välttämättä ole syytä, ainakaan en keksi et mitään olisi tapahtunut..olisi helpompi hyväksyä ja käsitellä vaihtelut jos olis jokin syy... 

Tykkään työstäni ja olen onnellinen että olen löytänyt paikan jossa viihdyn. Toivon vaan että tämä sairaus ei nyt kuse tätä työtä.... 

Mikä tekee voinnista sitten vielä paskempaa... On se kun oma mies ei tue lainkaan, narisee kun oon sairauslomalla ja vittuilee asiasta. Mun kuulema pitäis jaksaa.. 

Mutta rehellisesti en voi tehdä töitä jos en itse voi hyvin. En voi antaa 💯 % itestäni jos käyn vajaalla.

Tällä hetkellä kärsin julmetusta päänsärystä. Onko se tää ilma vai laukesiko stressi omasta olosta. Ken tietää muttei kerro.. 

Ei mulla varmaan muuta tällä erää. 

Nalle