tiistai 5. heinäkuuta 2022

romahdus vol. sata

Elämä tuntuu paskalta. En kestänyt olla töissä ja romahdin itkemään ihan hysteerisesti, lähdin kesken työpäivän pois.
En voi siis hyvin.
Hävettää kun ei jaksa, haukun itseäni kun voimat ei riitä. Eikä sille voi mitään. 
Tulee piikki et oon tiutiu kaikki on parasta ja sit taas tipahdan et paskaaks tässä. 
Sekaria ilmeisesti jälleen.
Sain onneks aikaistettua psykan aikaani, vaikken tiedä mitä se voi asialle tehdä. 
Masennus voittonen näyttäis taas olevan. Olis kiva ku olis syy mikä laukasee nää, kun ei näihin välttämättä ole syytä, ainakaan en keksi et mitään olisi tapahtunut..olisi helpompi hyväksyä ja käsitellä vaihtelut jos olis jokin syy... 
Tykkään työstäni ja olen onnellinen että olen löytänyt paikan jossa viihdyn. Toivon vaan että tämä sairaus ei nyt kuse tätä työtä.... 
Mikä tekee voinnista sitten vielä paskempaa... On se kun oma mies ei tue lainkaan, narisee kun oon sairauslomalla ja vittuilee asiasta. Mun kuulema pitäis jaksaa.. 
Mutta rehellisesti en voi tehdä töitä jos en itse voi hyvin. En voi antaa 💯 % itestäni jos käyn vajaalla.
Tällä hetkellä kärsin julmetusta päänsärystä. Onko se tää ilma vai laukesiko stressi omasta olosta. Ken tietää muttei kerro.. 
Ei mulla varmaan muuta tällä erää. 
Nalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

lunta tupaan

Mistähän aloittais...vaikka siitä et sain sen työn jota hain... Jeee... Tulee viikkoihin tekemistä...nyt toivon että vaan jaksan, onneksi se...