Kuinka voitkaan....?

Se tunne ku et oikeastaan tiedä miten voit.. Työt aloitettuani olen ollut pirteämpi, mutta mietin kovasti että oikeastaan olen aika väsynyt... Kuinka sitten jaksan, se onkin mielenkiintoinen kysymys. Toisaalta jaksan hyvin, jos en jopa erinomaisesti, mutta kun rupean miettimään laajemmin, voin aika huonosti.. Voimat alkaa olemaan finito, en meinaa jaksa nousta sängystä enää töihin.. Ja tosiaan oon uudessa työssäni ollut vasta kuukauden... Alanko taas olemaan loppuun palamassa..? Vai johtuuko kaikki tämä uudesta..? 

Mietin myös että olen oikeastaan ollut väsynyt jo ennen tätä uutta työtä... En ole oikeastaan voinut hyvin pitkään aikaan.. Ensin isän kuolema, äidin loukkaantuminen, työpaikan vaihdos... Kaikki kasaantunut yhteen nippuun ja en ole niitä päässyt/pystynyt käsittelemään...

Tykkään uudesta työstäni kyllä... Niin kuin oon kaikista töistäni tykännyt... Mutta mietin pitäiskö pyytää palkatonta lomaa tai jotain...

Millä lisätä omaa jaksamistaan..? Mielekästä tekemistä joo, mutta mikä on sellaista.. Sitä kun en tiedä ja kukaan ei mun puolesta sitä voi tietää.. Laulaminenkaan ei tuo enää sellaista jesh, wuhuu fiilistä, mitä se ennen on tuonut... Kakkuihin en jaksa keskittyä - vaadin liikaa itseltäni kun teen niitä...

Yritin tässä katsoa netflixiä, selasin, selasin ja selasin, ilman et jaksoin keskittyä mihinkään... Sama toistuu äänikirjojen kanssa... Olen jotenkin tuuliajolla päänsisältäni, etten voi/jaksa/kykene keskittymään mihinkään...

Väsyn pienestäkin, oikeastaan jaksan kotona olla hereillä pari tuntia ja sit oon valmis nukkumaan takaisin vaikka olisin nukkunut kuinka hyvin yön... Työpäiväni jaksan hyvin, mutta sen jälkeen tulee armoton väsymys ja poikki olo kuin ois antanut itestään kaiken javähän enemmän... Kyllä huomaan että työpäiväni aikanakin olen ihan tööt mut peitän sen sosiaalisuudellani...

Mielenmaisema on kuin kumisaapas - varsi ammentaa sisäänsä kaiken ja jaksaa. Sitten olen minä se kengän pohja joka hukkuu sen kaiken alle...