Asioita äidistä, hänen voimistaan ja romahtamisestaan, siitä kun hän ei enää pystynytkään olemaan se vahva ja kaikkea kannatteleva ihminen - se joka tukee ja ymmärtää muita. Äiti jolla on adhd ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
tiistai 5. tammikuuta 2021
väsymys jatkuu ja jaksaminen koetuksella
keskiviikko 9. joulukuuta 2020
joulu tulla jolkottaa - väsymyksestä huolimatta....
Joulu tulee vaikkei siltä tuntuisikaan...tämä joulu on varmaan musta...Itse etsiskelen kovasti joulufiilistä - minä joka rakastan joulua ja rakastan laittaa sitä ja tehdä kaikkea mahdollista - olen kadottanut joulufiikseni....pitäis varmaan tehdä joulukalenteri - Joulufiilistä etsimässä.
Mitähän tuo kalenteri pitäisi sisällään...varmaan joulutontun oven löytymistä - kuusen pystyttämistä - kuusen koristelua - piparitaikinan tekoa - pipareiden leipomista...jouluverhohen ripustamista... no siinähän sitä jo olisikin - varmasti joulufiilis nousisi - mutta helppohan se on kirjoittaa noin - toteutus ei olekaan niin yksinkertaista - sillä itselläni on väsymys niin suurta että hyvä kun jaksan aamulla nousta (päivällä) ylös sängystä...ja se että pitäisi vielä suunnitella että tekisi jotain noista - tulee jo fiilis et ei kiitos... ajatuksena tuo on aivan mahtava - katsoo jos saisin itseni joulutunnelmaan... Olen kyllä joululauluja kuunnellut paljon... Joulukorttejakin olen askarrellut ja kohtahan ne pitäisi laittaa jo postiin...
Mitä tulee väsymykseeni - ottaisin kaikki keinot vastaan millä päästä tästä ylimääräisestä uneliaisuudesta eroon... kuinka saada olo takaisin että tuntisi edes jotain... tekisi mieli vain itkeä (jos pytyisin)..itkeä kaikki paska pois kehosta...itkeä ja näyttää, että en mäkään aina ole niin vahva kuin annan ymmärtää...jotenkin en vain osaa päästää irti siitä kuoresta ja osaa laskea muuria - pelkään varmaan että minua säälitään - kukaan ei ymmärrä - jäisin yksin itseni kanssa.. vaikka tiedän ettei se ole totta - kyllä minulla on sellaisia ystäviä jotka vaikka olisivat koko ajan kanssani jos se olisi mahdollista - toki tarvin minäkin omaa tilaa... tällä hetkellä pelkään että olo menee niin maihin että olen osastolla taas...siksi haluaisin apua että pääsisin väsymyksestä eroon...olo on kuin Mielensopukoissa (imside out) elokuvassa jossa Ilo joutuu sinne putkeen Surun kanssa...
Nyt toivon vaikkei saisikaan että tulisi ylävoittoinen kausi niin ei nukkuisi läheskään näin paljon (jos nukkuisi lainkaan)...ei sekään kyl oo hyvä...mut ei täällä tasapaksussakaan eläminen mitään herkkua ole...etenkin kun tää tuntuu menevän alavoittoiseksi...
Joulufiilistä etsimässä, Nalle
harmaalla alueella
Kaunis aurinkoinen päivä mutta mieli on harmaa. En tiedä miten jaksan masennusta kun lapsetkin kesälomalla eikä pääse omaan kuoreensa kun pi...
-
Mitä kun ei enää jaksa? Blogi kertoo äidistä, hänen voimistaan ja romahtamisestaan, siitä kun hän ei enää pystynytkään olemaan se vahva j...
-
Elämää kahden tuulen välissä. Välillä en tiedä mitä todellisuutta elän, vaikka oikeesti tiedänkin mikä on totta ja mikä ei, tunnen etten tie...
-
Syyskuusta on aikaa... Osastojakson jälkeen meni ihan hyvin, tähän asti. Oon nyt pari viikkoa ollut todella masentunut, ei ole m...