masennusta pukkaa

Hei pitkästä aikaa!

Vointi ollut kesän erittäin hyvä mielentilan kanssa. Kesä oli muutenkin hyvä. Tuli käytyä reissussa ja yhet festaritkin koettu. Mutta nyt lähellä synttäreitä eikö mun mieliala laskenu häränpyllyä ja olen osastolla. Itsetuhoset ajatukset ovat vahvasti läsnä. Tuntuu kuin ei olisi ulospäin pääsyä. 

En tiedä mikä oloni laukas, työt, syksy vai muuten vaan kuormitus kaikkeen. 

Eilen sairaanhoitajan kanssa juttelussa tuli että josko joku lapsuuden trauma puskisi läpi, en tiedä. Tällä kertaa sentään tunnistin oireeni ja hain apua. Onneksi ystävä oli tukemassa ja istui kanssani päivystyksessä, piti puoliani, samalla kuin yritin itsekin. 

Kauanko olen osastolla, en tiedä, en oikeastaan tiedä vielä mitään, maanantaina selvinnee enemmän. Ehkä lääkitystä rukataan, ehkä ei, mutta jotain tälle ololle on tehtävä. 

Voisin vaan maata ja märehtiä oloissani, mutta yritän olla muiden seurassa voimavarojeni mukaan.

Onneksi on tukiverkosto johon tukeutua, vaikken tahdokaan heitä aina vaivata omilla oloillani. 

Parempaa syksyn alkua kaikille. 

Nalle

pohdintoja - tai mitä lie.

Itsensä etsimistä.

Kuinka löytää oma itsensä?

Miten saada itsensä kuntoon?

Tuntuu kuin psykan käynneistä siihen asiaan ei ole hyötyä, vaikka ihana siellä on käydä purkamassa pään sisältöä. Lääkärikin vaan tunkee lääkkeitä - jos vaikka niillä sais oloa paremmaksi.

Kuinka voittaa masennus?

Kuinka päästä alakuloisuudesta pois?

Mee ulos - sanoo monet - pihalle, käy kävelemässä, muttei se mua kyllä auta kuin sille hetkeen ja ei mua huvita kävellä ympäriinsä....tee jotain mieleistä - mut mitä jos se mitä oot rakastanut ei tunnukaan enää omalta ja et voimaannukaan siitä enää sillätavoin kuin aiemmin - vaikka edelleen rakastat...tapaa ystäviä - no sekin olis helpompaa jos ei ois töitä jotka sotkee aikatauluja - enkä oikein voimaannu niistäkään - vaan oon seuraavan päivän todella väsynyt... mee ja tee v*ttu ite - tekis mieli sanoa.

Kyllä etsin masennukseen pois pääsyä - lääkkeitä yritetään rukata - josko ne sais mielen pois alhaalta... Masennus on yksi pahemmista jota itellä on etenkin kun se tuo itelle kaikennäköistä pään sisälle - joita en ulos halua edes tuoda....mutta avattava se on jotta saan ne pois päästä - itsetuhoisia ajatuksia on jonkun verran - itsensä ruoskimista - miksi olla täällä - ei musta ole hyötyä - olen huono ihminen - sama vaikka mua ei oliskaan...

Kyyneleitä hakiessa.

Olen yrittänyt kuunnella musiikkia - sellaista joka on ennen saanut kyyneleet tulemaan ja itkun valloilleen - nyt ei tapahdu mitään...olen miettinyt mitä pitää tehdä - tapahtua - että itkisin...en ole vieläkään käsitellyt isäni kuolemaa - enkä tiedä miten sen teen...

Tiedän että moni on huolissaan minusta - moni sanoo etten ole oma itseni - olen ollut ennen puhelias - mutta nyt olen kauhean vaisu...olen ennen ollut räiskyvä - nyt seesteinen - kuin ei oliskaan...iloinenkin olen ennen ollut - nyt hyvä kun jaksan hymyillä..

Yhteydenottoja.

Olen tällä hetkellä huono ottamaan keneenkään yhteyttä - en vaan saa aikasiksi....tai saatan kysyä mitä kuuluu mutta sitten se jää siihen...olen myös huono puhumaan puhelimessa - se menee usein siihen et toinen puhuu ja itse vain myhäilen - koska ei itsellä ole mitään sanomista - ihan ku en enää osais sanoa omia mielipiteitäni mihinkään tai että niitä ei edes ole - sillä en tunne että mulla olisi mitään...jopa kirjoittaessa tuntuu välillä ettei ole mitään sanottavaa...

Mitä kuuluu?

Sitä kysytään monesti - enkä oikein osaa vastata muutakuin ihan ok. - monet varmaan haluaisivat että avaisin tätä - mutten oikein itsekään osaa selittää mitä mulle kuuluu - masentaa, mutta silti olo on hyvä - vaikka oikeastaan ei olekaan - kuten sanoin etten tiedä itsekään mitä mulle kuuluu....

Mutta jos nyt lopettais tällä kertaa tähän.

Nalle