Vointi ollut kesän erittäin hyvä mielentilan kanssa. Kesä oli muutenkin hyvä. Tuli käytyä reissussa ja yhet festaritkin koettu. Mutta nyt lähellä synttäreitä eikö mun mieliala laskenu häränpyllyä ja olen osastolla. Itsetuhoset ajatukset ovat vahvasti läsnä. Tuntuu kuin ei olisi ulospäin pääsyä.
En tiedä mikä oloni laukas, työt, syksy vai muuten vaan kuormitus kaikkeen.
Eilen sairaanhoitajan kanssa juttelussa tuli että josko joku lapsuuden trauma puskisi läpi, en tiedä. Tällä kertaa sentään tunnistin oireeni ja hain apua. Onneksi ystävä oli tukemassa ja istui kanssani päivystyksessä, piti puoliani, samalla kuin yritin itsekin.
Kauanko olen osastolla, en tiedä, en oikeastaan tiedä vielä mitään, maanantaina selvinnee enemmän. Ehkä lääkitystä rukataan, ehkä ei, mutta jotain tälle ololle on tehtävä.
Voisin vaan maata ja märehtiä oloissani, mutta yritän olla muiden seurassa voimavarojeni mukaan.
Onneksi on tukiverkosto johon tukeutua, vaikken tahdokaan heitä aina vaivata omilla oloillani.
Parempaa syksyn alkua kaikille.
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti