Enää ei ole vaihtoehtoja, vaan nyt on enää ratkaisuja. Niitä on tullut tehtyä, vaikka ajattelin että se on helppoa, kuvittelin väärin, tää on helvetin vaikeaa ja sattuu niin vietävästi.
Mä oon surun murtama,
kyynelten kastelema,
tuskan turmelema.
Mutta oon vahva ja kestän kaiken.
Kyllä tästä päättelette oikein että yksi ajan jakso mun elämässä päättyy.
Tulee olemaan vaikeaa, sillä miten selittää lapsille asia.
Välillä meinaan et perutaan kaikki, esitetään kunnes lapset täysikäsii ja sit erilleen, mut en mä voi elää parisuhteessa jossa en itse rakasta enää, en halua sitä pahaa toiselle kun en voi antaa vastarakkautta.
Täl hetkel tuska viiltää rintaa ja oon ihan rikki. Ehkä mä eheydyn viel. Saatan toki tarvita siihen ystävien ja mahdollisesti ammattiauttajan apua.
Itkettää joka asia, millähän verukkeellaa hakis saikkua. En nuku... Miten jaksan töissä,jos en nuku. En mitenkään.
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti