Viime kuussa tuhlasin kaikki rahani. Tässä kuussa, viikko rahojen tulon jälkeen, sama juttu. En hallitae rahan käyttöäni, huonompi homma, laskut oon sentään maksanu, ettei sinänsä syytä huoleen. Ja kyllä, olen kaiken kertonut hoitotaholleni.
Sitten tämä pohjamudissa rypeminen. Olen hakenut 6 paikkaan töihin, mut ei oota vaan kuuluu, eli minusta ei ole mihinkään, ei edes töihin....
Lapset ovat niin itsenäisiä et tuntuu etteivät hekään tarvitse minua, olen turha.
Kumpa saisin iloa jostakin, kun tuntuu että karaokekaan ei tuo sitä tunnetta enää, oikeastaan ei edes huvita laulaa, vaikka tavallaa sielu kaipaa taas laulamista sikana - ristiriitaista...
Onhan se kiva olla puheliaampi, mutta kun päänsisäiset jutut on synkkiä juuri nyt. Pelkään että takerrun niihin ja romahdan..... Vaikka laulussakin sanotaan 🎶Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa🎶
Enhän mä itelleni mitään uskaltaisi tehdä vaikka tarkat suunnitelmat onkin...
Mut minkäs sitä sairaudelleen voi, ei mitään muuta kuin elää sen kanssa..
