keskiviikko 28. elokuuta 2019

Pään sekamelska

Paljon asiaa mutta vähän aikaa.

Mulla oli psykan käynti tässä hetki sitten. Se sai mut miettimään paljon asioita, asioita mitä tahdon elämältä ja asioita joita pitää käydä läpi. Niin isoja kuin pieniäkin asioita.
Asioita jotka muuttais elämän suunnan mahdollisesti parempaan, mutta sitä ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa onko se parempaa.

Mietin kovasti sitä kuinka en enää jaksa suodattaa asioita ja kuinka olen kireä koko ajan sekä raivostun tyhjästä niin omille lapsille kuin työkavereillekin. Tuntuu itsestä pahalle, mutta kun et vaan pysty ja kykene hillitsemään itseäsi, sanat ja teot vain pulpahtaa suustasi sekä kehostasi, sitten joudut selittelemään vaikkei ole mitään selitettävää, en vain pysty.

Voin aika huonosti... Nyt jopa myönnän sen itselleni... Ja huomaan et todellakin huonosti .. Sitä on ollu vaikee myöntää... Olen vain yrittäny kaikille... Ihan kaikille... näyttää et kaikki on hyvin... Enkä edes ole näytellyt kovin hyvin...

Olen myös puhunut tärkeimpieni ihmisten kanssa, mutta kaikki pitää olla musta itsestä lähtösin. Tiedän sen.

Lääkäri olisi pian ja psyka sanoi että pitäisi laskea muuri kun sinne meen, mutta kuinkahan sen teen kun en ole sata varma mistä se muuri kasautuu ja sitä muuria ruvetaan onneksi käymään läpi ja tutkimaan mistä se koostuun..

Tästä tulee viel pitkä ja kivikkoinen tie... Toivottavasti ne tärkeät pysyvät rinnalla tapahtui ja sattui mitä tahansa... He ovat nyt tärkeässä roolissa.. Tukemassa ja kannattelemassa kun en todennäköisedti itse tule jaksamaan.. Potkimaan perseelle kun meinaan luovuttaa.. Tulen sanomaan vastaan, mutta nyt heidän pitää vain olla lujina... He ovat tärkeitä tässä projektissa!

Itkettää ajatuskin että pitää antaa itsensä muiden kannateltaviksi.. Pitää oppia luottamaan, ehkä löydän keinot siihen.

Tiedän että monelle on jo nyt liikaa mun olo, tiedän että monilla on vaikeaa itselläänkin.. Nyt mun pitäis oppia olla huolehtimasta kenestäkään, organisoimatta mitään ja olla itsekäs. Antaa kädet muille.

Tuetaan toinen toisiamme ja kannatellaan yhdessä.

Halein, Nalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

lunta tupaan

Mistähän aloittais...vaikka siitä et sain sen työn jota hain... Jeee... Tulee viikkoihin tekemistä...nyt toivon että vaan jaksan, onneksi se...