Tässä on ollut nyt kuukauden tauko..ei vaan ole jaksanu keskittyä oikein mihinkään..tai kun aloittaa unohtaa heti mitähän tässä oli kirjoittamassa...
Ajattelin avautua vähän käymästäni ryhmästä...psykan ryhmästä...se on ollu ihan ok...siis antanut paljon kyllä, ja saanut ihania uusia ystäviä poikinut ainakin pari kappaletta..mutta se että se ei ehkä ole ollut itselle sellainen joka nyt parhaiten antais mitään..tuntuu tavalaan vaikka oon saanut, olen enemmän antanut itsestäni..
Ryhmä on ollut pari kertaa viikossa ja siellä on ollu joka viikko oma aiheensa...on ollu aihe joka on ollut musta niin turha..mutta sitten aiheita jotka ovat puhutelleet paljonkin...mulla jäljellä sitä vielä pari kertaa...
Yksi ihanimmista asioista oli miettiä voimavaroja elämässä...voimavaroja voi tuoda, luonto, ympäristö tai erilaiset ihmiset. Omat vahvuudet ovat osa voimaroja ja asiat joista saa mielihyvää sekä erilaiset luonteenpiirteet...Toki tässä on sitten se varjopuoli että kaikki nuo voivat myös olla voimavarjoen viejiä - pitää löytää elämän tasapaino...
Omia voimavaroja on mm. musiikki, sisko, puhelu ystävän kanssa, leipominen, tärkeä ihminen joka saa aina hymyilemään, joka kyselee kuulumisia, joka tukee vaikkei voi olla läsnä.
Pitää osata lukea omia ajatuksia, sillä on ajatuksia jotka kuormittaa, mutta myös ajatuksia jota rakentavat mieltä...mikä antaa paljon . ja niitä ajatuksia jotka vie kaiken...pitää muistaa että ajatukset ovat kanssasi etkä voi niitä kokonaan poistaa itseltäsi...ja ne vaikuttaa kokovaltaisesti tekemisiisi...
tätä on tosi hankala käsitellä, mutta se on totta...
VAIN TEOT MUUTTAVAT ELÄMÄÄ !
kumpa tämän vain muistaisi
Jokaisella on omanlaisensa tarina ja vain sinä voit tehdä siitä omanlaisesi...
Mitä tulee sit itseeni..tosiaan mulla aloitettiin lääkitys..se mennyt ihan ok..tosin sitä jouduttiin laskemaan..meni vähän yli mun olo...valvoin tuossa 24h ja sitten lyhyessä ajassa vielä lähes 30h...ja musta edes nähnyt et oisin valvonut niin paljon...
pelkään että menee liian yli täs..onneks nyt oon nukkunut..
ja se että saan kauheita ajatuksia kun tiedostan ettei pitäis valvoa, mutta unta vain ei ole..ei edes väsytä..rupee tulee kamalia ajatuksia päähän..mitä jos vaan lähtisin ettei kukaan huomais...mutta en pystyis siihen...välillä koen olevani yksin kaikkien asioiden kanssa...tuntuu että mulle annetaan aivan liikaa...lapsien asiat ja muutenkin kaikki...
rakkautta en tunnu saavan enkä tukea minkään suhteen...tottakai on ystävät, mutta tuntuu ettei se riitä..sillä kaipaisin jonkun vierelleni joka on aidosti kiinnostunut ja aidosti läsnä mun oloissa..tässä vierelläni...
tai saisin mä rakkautta ja tukea..pitäis vaan olla rohkea ja antaa sille lupa...antaa lupa omille tunteilleen...yritän vain kieltää niitä..sillä en uskalla olla rehellinen...itselleni...mutta kyllä mielessäni on....
Se että siskoni asui meillä kuukauden, sain kokea mitä on tulla kuuluksi, kuinka saada lähimmäisenrakkautta - joku joka kuuntelee ja on vain siinä vieressä ilman sanoja, ja on vain paikalla, vaikkei edes puhuttais ja vaikka oltais vaan omilla puhelimilla..mutta hän on siinä vieressä...on vain..tunnen etten ole yksin...
kun siskoni sitten lähti omaan kotiin..minut valtasi yksinäisyys...tyhjyys...ja kyyneleet vaan kipusi silmiin, itkin yksin...tuntui kuin oisin menettänyt jotain...tällöin tajusin että elämästäni oikeasti puuttuu jotain..juuri tuota mitä sisko sai tuntemaan..puuttuu se jokin joka on tukena vain siinä vierellä ilman sanoja.. onneksi edes on sisko jolle voi puhua ja joka on tärkeä tuki tällä hetkellä...
nyt odotan isältäni, kolmeta ystävältä ja kahdelta siskoltani tekstei miten he on nähneet elämäni..pelottaa mitä kiakkea muistan...ja miten he ovat nähneet elämäni erivaiheet.. rupeamme käymään psykalla elämän janaani..voi olla että tulee sitten kirjoitettua taas enemään kun päästään syvemmälle sisimpääni...kuohuja mahdollisesti odotettavissa..
eippä mulla tässä nut oikein muuta..alko pää lyömään tyhjää..vaikkei se oikeasti koskaan niin tee...
Mietteissään, Nalle
