missään onko järkeä?

Olen tässä miettinyt onko missään mitään järkeä. Vauhtia edelleen, muttei niin paljon kuin oli. Samalla päällä on vaikea masennus joka syöttää sun päähän itsetuhosia ajatuksia, miksi olla täällä kun mikään ei tunnu enää miltään. Lääkäri toteaa puhelimessa saat itse sanoa säädätkö lääkitystä vai mennäänkö näillä mitä nyt on. Samalla hän sanoo että tuntuu olevan sekamuotoinen.

Viime kuussa tuhlasin kaikki rahani. Tässä kuussa, viikko rahojen tulon jälkeen, sama juttu. En hallitae rahan käyttöäni, huonompi homma, laskut oon sentään maksanu, ettei sinänsä syytä huoleen. Ja kyllä, olen kaiken kertonut hoitotaholleni.

Sitten tämä pohjamudissa rypeminen. Olen hakenut 6 paikkaan töihin, mut ei oota vaan kuuluu, eli minusta ei ole mihinkään, ei edes töihin.... 

Lapset ovat niin itsenäisiä et tuntuu etteivät hekään tarvitse minua, olen turha. 

Kumpa saisin iloa jostakin, kun tuntuu että karaokekaan ei tuo sitä tunnetta enää, oikeastaan ei edes huvita laulaa, vaikka tavallaa sielu kaipaa taas laulamista sikana - ristiriitaista... 

Onhan se kiva olla puheliaampi, mutta kun päänsisäiset jutut on synkkiä juuri nyt. Pelkään että takerrun niihin ja romahdan..... Vaikka laulussakin sanotaan 🎶Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät

Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa🎶

Enhän mä itelleni mitään uskaltaisi tehdä vaikka tarkat suunnitelmat onkin...

Mut minkäs sitä sairaudelleen voi, ei mitään muuta kuin elää sen kanssa.. 

vauhtia pukkaa

 Heissan taas pitkästä aikaa.

En ole saanut itsestäni irti kirjoittaa mitään vaikka aiheita olisi ollutkin monia. Ei mulla nytkään mitään ihmeellistä ole, mutta kunhan jotain sönkötän.

Mulla on vauhtijakso menossa - huono juttu - tulee tuhlailtua rahaa ja mielitekoja on hirmusesti. Samoin olen sosiaalisempi kuin normaalisti nykypäivänä. Tuli ostettua kaksi uutta kellomekkoa, joita pitäisi kokeilla mahtuuko ne päälle. Samoin oon ostanut uudet talvikengät joita en ole kokeillut vielä. Onhan se kiva että jaksaa ja on pirteempi kuin muuten, mutta se on rasitusta aivoille. Toisin sanoen hypomania on kuin pieni tulipalo aivoissa, joka ns. tuhoaa jokaisella kerralla pikkuisen.

Kävin mä olojeni kanssa akuutissa(päivystyksessä) mutta eivät ottaneet osastolle, vaikka hoitajakin oli sitä mieltä että olis osasto paikallaan... kuulema ensin kotikonsteilla pitää yrittää...olin valvonut jo 1,5vrk silloin...viime viikolla siis tullut valvottua 2x 2vrk. Unet hiipuu tässä vauhdissa, eikä siinä mitään, pärjään mä vähilläkin unilla, mutta ilman yhtään unta en tuu pärjäämään...

Tälleen ku herää 4 aikaa aamuyöllä, rupee vähän väsyttää tälleen 7 aikaan, mutta tiedän kun menee sänkyyn, pyörit siellä vaan unta tulemati...testattu on...ärsyttää että mulla laitetiin akuutissa yks lääke nyt listálle takas, kun se saa syömään...vaikka mulla meneekin yks lääke joka estää ruokahimoa, niin tuntuu että tuo psyykelääke on vahvempi ja sit mä vaan syön vaikkei oliskaan edes nälkä...

Onneks on ystäviä jotka kuuntelee ja tukee tässäkin elämän vaiheessa. Kun  tuntuu ettei itse enää oikein pysty pitämään itseään kasassa. Ainoo mikä harmittaa on oman miehen kommentit joita se laukoo. Senhän mielestä on hyvä että mulla on tää vauhtijakso menossa...ja mitä mekkoihin tulee "Miks sä ostit mekkoja ku kumminkaan mahu niihin" todella rohkaisevaa ja itsetunnon kohottavaa sanomista...mut se siitä...

Tää talvi on ollut kyllä kummallinen. Pakkasta plussaa, pakkasta plussaa...tuntuu ettei se osaa päättää ollako vai eikö olla talvi...itse tykkään kyllä lumisesta talvesta, mutta mikäli sikäli tuolla nyt on taas loskapaskaa niin siitä en niin välittäis...

Eipä siin, kai mun täytyy lopetella, Kun ei nyt just tuu mitään mieleen.

Nalle

reissussa

Mielentila on suht hyvä. Reissuun lähdetty ystävän kanssa... Roadtripille lähdettiin, nyt Vaasassa yöpymimen. Huomenna Kalajoelle.. Saa autossa istua.

Matkalla pysähdyttiin Seinäjoella syömään Holy Smokeniin, oli hyvä pihvi. Nam. 

Reissumme kestää viikon, eessä on vielä Oulu, Kajaani, Kuopio - Kalajoen lisäksi. Yövymme milloin missäkin...

Odottanut innolla reissua... 

Viime aikoina mielentila on heitelly vuoristoradan lailla, joten toivon että reissun pysyis suht tasasena, vaikkei ylävoittoinen pahaks oliskaan.. Hehe.. 

Ei mulla tämän enempää tällä kertaa. 

lunta tupaan

Mistähän aloittais...vaikka siitä et sain sen työn jota hain... Jeee... Tulee viikkoihin tekemistä...nyt toivon että vaan jaksan, onneksi se on vain parina päivänä viikossa ja lyhyitä aikoja kerralla... 

palkisin itseni karkeilla. Pitää se joskus herkutella.

Muuten mieliala on ollut hyvä... Ei mitään mainittavaa... Psyka oli ja seuraava aika on 7vkon päähän.... Jippii... Myös oli diabetes lääkäri joka kehui mun arvoja, käski mennä samaa rataa... Ja seuraava dm lääkäri 1,5v päähän....

Eniten mua nyt jänskättää kuin mun kädet pystyy töihin kun ne on olleet kipeet jo pitkän tovin, eikä apua tunnu saavan mistään...

Jännän äärellä oloa, Nalle