Kuka sitten loppujen lopuksi edes olen? Miten voin olla oma itseni kun en tunnu tuntevani itseäni. Miten selviän tästä?
Olen 36vuotias nuori nainen. Sosiaalinen, kristitty, hiljainen. Olen pulskan pyöreä, vaalea, vihreä silmäinen. Olen äiti, hoitaja, ystävä.
Mulla on taas vaikea kausi menossa. Itsetuhosia ajatuksia päässä, niistä yritän päästä eroon. Masentaa. Haluisin kuolla pois ja samalla haluisin elää täysillä. Ristiriitaista. Onneksi huomenna on psyka.
Olin tänään kohtaamispaikassa, se on sellainen uskonnollinen yhteisö jossa käyn. Sielä oli aiheena Te olette maailman valo. Mielenkiintoinen aihe. Lisää voi lukea raamatusta. Matt. 5:14...
Toivon että oloni paranesi ja pääsisisin töihin. Tää sairaslomakaan ole niin herkkua vaikka kyl rytmin saa joten kuten pidettyä...
Ainiin en kertonutkaan et aloitin lukionkin, en tiedä mikä päähän pistos se oli.... Toiv jaksan lukea aineet jotka kirjoitan...
Mulla ei tämän enempää tällä erään.
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti