Syksy, mikä ihana syy polttaa kynttilöitä, tosin ei meillä, kuva otettu vieraissa.
Semmoi aikakausi etten jaksa ensim yhtään mitään, nukun vaan, hyvä ku syön edes. Sit tulee puusti et vois tehä kaikkee ja enemmänkin, mieli on kirkas kuin aurinko. Eiköhän kesken kaiken taas pudota alas.... Tätä on jatkunut nyt jonkin aikaa... Aika väsyttävää...
Ihana asia on kun siskon koira on hoijos, niin tulee käytyy ulkona pakostikin, satoi tai ei. Koira seuraa mua joka paikkaan.
Kävin tänään myös lenkkiraamiksessa, oli mukavaa.
Nyt on ilta tai oikeastaan jo yö. Pitäis nukkua mut uni ei tuu. Unilääkettä ei enää voi ottaa.... Tekis mieli siivota, touhuta, tehdä kaikkea. Väsytä ei lainkaan. Pitäiskö kokeilla monta päivää jaksaa valvoa samoilla silmillä...?
Olo on ollu kyl viime aikoina parempi, ehkä tosin vain kuvittelen niin, kun nyt tätä tekstiä kirjoittaessa huomaan ettei oikeastaan niin ole.
Torstaina on psykiatri, pitää kai sille kertoa missä mennään, asioiden oikeilla nimillä. Tosin riippuu oonko silloin taas masennuksen puolella ja en puhu kuin pakolliset... Tää tittidii olo sais olla psykan aikaan...
En osaa kuin sängys väkisin makaa ettei lähe laukalle.
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti