Tammikuu on kohta ohi, jottei uskoisikaan. Olen tehnyt ratkaisuja, jotka ei välttämättä miellytä kaikkia.. sanoin itseni irti työstäni...aloitan uuden työn tuotapikaan...
Minua jännittää ihan vietävästi mennä tuohon uuteen työhön...sillä eihän lapset ole silleenpä minulle tuttu juttu työmaailmasta...osaanko olla lasten kanssa...ihanaa siinä on se että se on arkityötä ja viikonloput on vapaina...Minua ei huoleta edes se et tämä työ on määräaikainen, toisin kuin aina, olen hankkinut vakkarityön alle ennen töistä poistuttuani...mutta jos tämä työ ei ole kuin minulle luotua, en tiedä enää mitä tehdä.. mutta käännetään nämä kirjankannet nyt ensin ja mietitään vasta sitten...
Siellä oli todella ihana vastaanotto kun kävin tutustumassa. Hyvä yhteishenki henkilökunnalla, johon varmasti pääsee mukaan hyppäämään luontevasti.
Ihanaa on tosiaan kun saa olla ma-pe töissä ja sitten la ja su kotona. sopii omaan elämän rytmiin hyvin, toivon mukaan ainakin.
Sitten tulee kysymys, miksi lopetan edellisessä, mulla ei vaan rehellisesti voimavarat, pää ja ahdistuksesta siihen kaikkeen riittänyt. Se kun huomaa että meinaa alkaa itkee pienestäkin jutuista, täytyy olla merkki että nyt ei todellakaan voida hyvin ja niin minulle kävi...ja olen onnellinen kun hain apua tilanteeseeni, etten pala uudelleen loppuun (kerran kokenut senkin)…
sitten tulee tämä ainainen lupaus tehdä itselleen jotain...kuten pudottaa painoa...elämäntapamuutoksen aika alkaa olla oikeasti käsillä, mitä se pitää sisällään niin sen tulevaisuus näyttää...ainakin oikeanlaista syömistä, liikuntaa - ihan arkiliikunnasta lähtien...salille meno ja siellä treenien aloittaminen...kalenteriin tekemään tarkat suunnitelmat milloin mitä, minne ja kenen kanssa...
Kävin tässä kolme tuntia kauppoja kiertelee et löytäisin itselleni ulkohousut....viimeisestä paikasta josta emme ainakaan usko löytävämme, löydettiin sopivat...luojan kiitos....nyt kun keksis missä myydään isojen naisten talvitakkeja.
Toinen päivä meni sitten kierrellessä keskustassa kauppoja nelisen tuntia. Kyllä sanon että jalkani on ihan kuollut - vasen jalkani. En tiedä mikä siinä on mutta se on jalkapohjasta ollut nyt kuukauden kipeä...ystäväni sanoi että voi johtua että lihakset on jumissa...nyt kipu on "kiivennyt" ylös päin ja välillä pohjekin ilmoittelee itsestään....no ehkä tämä menee ohi jossain vaiheessa - kai se pitäisi jokin mikä lie pallo hankkia jota pyörittää jalkapohjassa...
Eipä tässä kai muuta ole nyt tällä hetkellä kuin ihania talvi päiviä!
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti