fiilistä alas päin..

Nyt on mennyt kuukaus siitä kun sain uutisen tietää ja kohtasin kriisin elämässä. Olen tässä välissä pystynyt olemaan töissäkin, kunnes kuulin lisää uutisia ja lamaannuin täysin ja työn teosta ei tule mitään. Haluasin kyllä olla töissä ja tehdä töitä, mutta olla perässä vedettävä ja se että ajatukset on muussa kuin työssä ei ole työn kannalta edukasta...haluaisin kumminkin olla satasella läsnä työssä...

Sitten mietin paljon onko mulla lupa olla sairauslomalla kun en ole ulospäin kovin sen oloinen että tarvisin sairauslomaa....onko mulla lupa olla voimaton....tiedän että olen jälleen taas masentunut - tunnistan sen itsestäni - pitäisi saada oma mieli taas kohoamaan... yritän vain kovasti olla vanha ja suorittaa - pinnistellä koko ajan oloa että kaikki on hyvin...

Tuomas Kauhanen - OK

Mistä tunnistaa sitten masennuksen....olen allapäin, nukkuisin vain ja ei huvittaisi tehdä yhtään mitään...arjen askareet meinaa jäädä tai jääkin - nekin teen pakolla, kuten äsken ruoan - sillä onhan se lapsille ruokaa oltava...

Olen myös miettinyt onko tuo työ minua varten - siis tykkään työstä ja työyhteisö on mitä mainioin, mutta usein tuntuu että kuin en kuuluisi sinne ihan kuin jotain puuttuisi...mutten tiedä jaksanko taas hakuprosesseja...toisaalta sain erään mielenkiintoisen työtarjouksen josta varmasti tykkäisin - mutta haluanko hypätä taas uuteen ja mitä se tekee mun voinnille, joka ei tällä hetkellä ole mikään maailman paras... 

Jos ihan rehellisiä ollaan, voisin luovutaa kokonaan työnteon suhteen ja olla tekemättä mitään - joka ei tietenkään ole vaihtoehto...sillä haluan jotain tehdä kumminkin.. ois ihana saada itsensä sellaiseen kuntoon että jaksaa tehdä töitä koko ajan...sellaiseen missä jaksaa ottaa vastaan asioita ja jaksaa käsitelläkin ne... Usein tulee kyllä olo että voisi luovuttaa koko elämän suhteen...tiedän että ihmisiä jäis kaipaamaan - mutta toisinaan (aika usein) tuntuu että onko sillä mitään väliä... Onneksi nämä on jääneet vain ajatuksiksi...

Voi kunpa saisin takaisin tasaisen vaiheen pian...en tiedä kauan jaksan olla pohjalla...ja voinko mennä vielä pohjemmalle...

Mikko Harju - Taikavoimia

Nalle

ajatuksia...

Ajatukset harhailee, ei ne tiiä minne menee.

Tuli päivä jolloin romahdin töissä. Päivä jota pelkäsin. Päivä jonka toivoin olla tulematta. 

Tätä seurasi sairausloma, joka sekään ei kovin pitkä, enkä haluakaan pitkää sairauslomaa, lyhyt saa riittää. Tiedän omaa jaksamista pitää kuunnella ja niin teenkin. Mielestäni töitä on hyvä tehdä niin saa ajatukset muualle, mutta ei jaksamisen kustannuksella, ei tietenkään. 

Olen tavannut ystäviä, käynyt kahvilla, mutta jotain puuttuu, se onnen tunne, se hyvänolon tunne jota ihminen kaipaa. Mistä löytäisin sen onnentunteen, edes pienen pienen...

Mikä mieltäni sitten painaa.. 

En oikeastaan edes tiedä, olen väsymyksen vuoksi niin lukossa etten saa selvää ajatuksistani, kuinka ne purkaa...

Väsymykseen on onneksi mahdollisesti löydetty syy... Keskivaikea uniapnea... Lääkärin soittoa odotellessa joka tämän mulle kertoisi... Tuon tiedon luin kannasta... 

Painonpudotus pyörii päässä.. Kuinka saada itsekuria siihen..en tiedä.. 

Nuuskis ja minä saatiin vihdoin varattua hotla... Enää lennot ja raha säästäminen... 

Ajatuksia nyt on monenmoista mutta jätän tämän nyt tähän...

NALLE

tasasta alamäkeä...

 Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut ja tullutkin muutoksia elämään sen jälkeen.

Vaihdoin kesän kynnyksellä työpaikan. Nyt tunnen olevani sellaisessa paikassa jossa viihdyn ja jossa on ilmapiiri jotain aivan mahtavaa...toki sielläkin sisällä muutoksia tulossa ja tulee, mutta toivon että ilmapiiri pysyisi suhtkot hyvänä - ettei tule taas eteen etten jaksa...

Mulla oli pitkään hyvä kausi, nyt tuli sellainen kriisi eteen jota ei voi ohittaa mitenkään, se kun tulee olemaan mukana pitkäänkin... ja se veti mun mielialan todella matalalle, pelkään jopa että liian matalalle mennään, sen aika näyttää olenko kuinka pohjalla. Onneksi mulla oli psykan käynti melkein heti uutisen kuultuani...Nyt ootan psykan lääkärin käyntiä joka on kanssa näillä näppäimillä. Siellä puhutaan sairausloma tarpeesta ja siitä missä nyt mennään, tarviiko lääkkeisiin koskea eli muokkailla... 

Mitä minulle kuuluu juuri nyt..? Alakuloisuutta, väsymystä ja pientä ahdistusta, kun ei tiedä mitä seuraavaksi..

Asiasta iloisempiin....

Pieni mieheni aloitti ekan luokan, se ollut ehkä äidille jännittävämpää kuin lapselle. Hän kulkee sinne taksilla, kuinkahan saan hänet oppimaan lähtemään itsekseen kun palaan töihin...nyt kun olen palkattomalla lomalla..isompi pieni mieheni aloitti 5lk. Molemmilla koulu on alkanut hyvin...

Isälleni:

Mä olen tässä sua varten

Sua aina suojelen Kun murheet koittaa meitä voittaa Vierelläsi taistelen Mä olen tässä empimättä Vaikka vuodet satuttaa Jos sä tahdot niin mä tahdon Niin mä tahdon

Tuo pätkä on Mikko Harjun kappaleesta Mä olen tässä.

Kun unelmia pitää olla, suunnitellen kovasti ensi kesänä lähteväni Puolaan geokätköily tapahtumaan, se on sellainen tavoitteeni, olla suhtkot hyvässä kunnossa silloin ja pystyisin lähtemään. Olen puhunut että eräs ystäväni sanotaan vaikka Nuuskis lähtisi mun kanssa ja hän on luvanut lähteä. En tiiä uskaltaisinko edes yksin lähteä...nyt pitäis enää saada varattua se hotla ja miettiä muutenkin reissua että se varmasti toteutuisi...tottakai itseäni mietityttää saanko kerättyä rahaa reissua varten, mutta olen siinä uskossa että pääsen reissuun..

Tämän laulun myötä sanon moikka ja ens kertaan....

NALLE

Kevät toi, kevät toi...

Kevät tulee kovaa vauhtia...pääsiäinenkin kolkuttaa jo ovella. Fiiliskin alkaa olemaan parempi. Ehkä pidänkin keväästä juuri siksi että se piristää mieltä. Se valo, luonnon herääminen ja lintujen laulut, kaikki ne saavat mielen piristymään.

On tässä ollut vaikeaakin mutta aletaan olla voiton puolella. Töiden teko tuntuu ajoittain pakko pullalta, mutta onneksi on enemmän niitä että pidän työstäni ja olen mielelläni töissä.

Mielenterveys on nyt ollut aika tasaista. Hiukan ehkä ylävoittoista viime aikoina, en sitten tiedä johtuuko auringon valosta vai ollaanko oikeasti menossa väärään suuntaan, ei sillä etteikö ole kiva että on ylävoittoista, mutta kunhan ei liikaa lähde keulimaan.. Toivon että se on tämä kevät ja että tää on ihan normaalia. 

Mä olen ihminen joka ei kauheesti stressaa asioita jos niille ei yksinkertaisesti voi mitään, kuten tämä korona. En osaa ajatella että se on kamala jne jne..  sillä en voi sille mitään, se vain nyt on ja teen kaiken kyllä estääkseni sen, mutta yleisesti en voi tehdä sille mitään.

Rupeaa vain ahdistamaan pikku hiljaa kun ei pääse laulamaan - tiedän, kotonakin voi laulaa, mutta se on aivan eriasia laulaa kuorossa tai karaokeassa kuin kotona... Laulaminen on vain ollut yksi tärkeimmistä terapioistani - toivotaan että pian saataisiin taas alkaa normaaliin elämään.

Ei mulla tämän kummempia nyt ole. Kevättä odotellessa tai vastaan ottaessa.

Ihanaa kevään aikaa!

Nalle

väsymys jatkuu ja jaksaminen koetuksella

Jouduin töissä pomon puhutteluun... Sairauslomista kun niitä ollut paljon... Puolet ollu töissä ja puolet saikulla... 

Nyt pitäis miettiä väsymyksen syy ja saada henkinen tasapaino... Mitä jos työ onkin raskasta ja enkä pystykään tekemään sitä.. Mitä mä sit teen... Työ on mulle kumminkin yks tärkeimmistä asioista... Mut ymmärrän sen että ei oo työpaikalle kannattavaa pitää työntekijää joka saikuttaa jatkuvasti... Ei ne kyl potkuja edes vihjannu. Haluavat vain et saisin jaksamisen takaisin...

Masentaa entisestään... Tekis mieli hakea lisää saikkua... Mut toisaalta haluan pysyä työelämässä kiinni... 

Mistä löytää helpompaa, ei niin kuormittavaa, hoitajantyötä...? Varmaan ei mistään..

Olisi ihana saada tää sairaus tasapainoon... Välil toivon et tulis edes hetkellisesti maaninen jakso, oisin edes hetken pirteä ja tekevä.. Mutta tasapaino olisi hyvä..

Nyt pitkään ollut masennuksen puolella, sekin väsyttää entisestään..

Tuntuu ettei oikein saa iloa mistään, vaikka kuinka yrittäisi...

Ihana on tavata ystäviä, mutta heidän jälkeen olen todella väsynyt ja uupunut, en voimaannu niin kuin ennen vanhaan...

Mitä sitten jos työnteko ei sovikaan? Mitä sitten teen? Tätä pohdin nyt eniten..

Lumista talvea, Nalle

Ps. Käykää kokeilee villasukkajuoksua.  Jalkaan urheilusukat ja kolmet villasukat, ei kun hyppelee lumihankeen.

joulu tulla jolkottaa - väsymyksestä huolimatta....

 Joulu tulee vaikkei siltä tuntuisikaan...tämä joulu on varmaan musta...Itse etsiskelen kovasti joulufiilistä - minä joka rakastan joulua ja rakastan laittaa sitä ja tehdä kaikkea mahdollista - olen kadottanut joulufiikseni....pitäis varmaan tehdä joulukalenteri - Joulufiilistä etsimässä. 

Mitähän tuo kalenteri pitäisi sisällään...varmaan joulutontun oven löytymistä - kuusen pystyttämistä - kuusen koristelua - piparitaikinan tekoa - pipareiden leipomista...jouluverhohen ripustamista... no siinähän sitä jo olisikin - varmasti joulufiilis nousisi - mutta helppohan se on kirjoittaa noin - toteutus ei olekaan niin yksinkertaista - sillä itselläni on väsymys niin suurta että hyvä kun jaksan aamulla nousta (päivällä) ylös sängystä...ja se että pitäisi vielä suunnitella että tekisi jotain noista - tulee jo fiilis et ei kiitos... ajatuksena tuo on aivan mahtava - katsoo jos saisin itseni joulutunnelmaan... Olen kyllä joululauluja kuunnellut paljon... Joulukorttejakin olen askarrellut ja kohtahan ne pitäisi laittaa jo postiin...

Mitä tulee väsymykseeni - ottaisin kaikki keinot vastaan millä päästä tästä ylimääräisestä uneliaisuudesta eroon... kuinka saada olo takaisin että tuntisi edes jotain... tekisi mieli vain itkeä (jos pytyisin)..itkeä kaikki paska pois kehosta...itkeä ja näyttää, että en mäkään aina ole niin vahva kuin annan ymmärtää...jotenkin en vain osaa päästää irti siitä kuoresta ja osaa laskea muuria - pelkään varmaan että minua säälitään - kukaan ei ymmärrä - jäisin yksin itseni kanssa.. vaikka tiedän ettei se ole totta - kyllä minulla on sellaisia ystäviä jotka vaikka olisivat koko ajan kanssani jos se olisi mahdollista - toki tarvin minäkin omaa tilaa... tällä hetkellä pelkään että olo menee niin maihin että olen osastolla taas...siksi haluaisin apua että pääsisin väsymyksestä eroon...olo on kuin Mielensopukoissa (imside out) elokuvassa jossa Ilo joutuu sinne putkeen Surun kanssa...

Nyt toivon vaikkei saisikaan että tulisi ylävoittoinen kausi niin ei nukkuisi läheskään näin paljon (jos nukkuisi lainkaan)...ei sekään kyl oo hyvä...mut ei täällä tasapaksussakaan eläminen mitään herkkua ole...etenkin kun tää tuntuu menevän alavoittoiseksi...

Joulufiilistä etsimässä, Nalle

Tasapaksua oloa ja tunteiden sekamelskaa...

Mulla on ollut aika tasainen jakso nyt menossa...mutten tiedä onko se hyvä vaiko huono...pelkään että huono sillä kaikki tuntuu tasapaksulta...

Nyt oon ruvennut miettimään kun en oikein tiedä mitä mä tunnen...joten niin sekava olo...kuin ei olisi tunteita lainkaan...kuin kaikki olisi jotain utua - niin ku jo sanoin tasapaksua...olisihan se kiva jos tuntisi jotain...ihan perus tunteita...iloa, surua, inhoa...ei kun ei tunne mitään...tiedän että nytkin oon surullinen, mutta en tunne tätä tunnetta...tiedän vain että minun pitäisi tuntea niin...eikä sillä - kyllä mä jotain tunnen - etten ihan tunteeton ole...

Tuntuu ettei tässä omassa elämässäkään ole mitään järkeä...vatvon vain samoja asioita mielessä, kumminkaan sen enenpää niitä eteenpäin saamatta...Olisi niin paljon helpompaa jos joku muu tekis päätökset puolesta...on mielessä paljon isojakin päätöksiä - mutta ensin pitäisi tuo tunnepuoli saada kuntoon - ennen kuin voin tehdä lopullisia päätöksiä mihinkään asiaan....olisi kiva tuntea jotain....

Mähän oon sairauslomalla - jälleen - tällä kertaa kovan väsymyksen vuoksi - nukkuisin koko ajan - siis koko ajan...pakolla hereillä koska lapset ja heistäkin on huolta pidettävä - vaikka kuinka olisi väsymyksen kourissa...Tosiaan nukun nukun nukun...ja voisin jatkaa nukkumista...pitäisi keksiä jotain mielekästä tekemistä - mut mitä ihmettä näinä aikoina tekis...ei huvita leipoakaan koko aikaa...vaikka siitä tykkäänkin...mut ei sekään tuo sellaista mielekästä oloa...

Tuntuu kuin en saisi mistään oikein iloa - juttelen ystävien kanssa - se ei saa oloa yhtään helpottuneemmaksi - näen ystäviä - väsyn ihan tajuttomasti tästä ja oon vielä väsyneempi kuin olin.... luen, leivon, pelaan palapeliä - nekään ei tuota mulle sellaista iloa jota ne on joskus tuottaneet.... Kuin mulla ei olisi tunteita tai jos on...ne on ihan jossain todella piilossa...

Tällaista tällakertaa....jotein ihan sekavaa tekstiä kun ei ajatus kulje täysillä...

Pakkasterveisin, Nalle