Nyt on mennyt kuukaus siitä kun sain uutisen tietää ja kohtasin kriisin elämässä. Olen tässä välissä pystynyt olemaan töissäkin, kunnes kuulin lisää uutisia ja lamaannuin täysin ja työn teosta ei tule mitään. Haluasin kyllä olla töissä ja tehdä töitä, mutta olla perässä vedettävä ja se että ajatukset on muussa kuin työssä ei ole työn kannalta edukasta...haluaisin kumminkin olla satasella läsnä työssä...
Sitten mietin paljon onko mulla lupa olla sairauslomalla kun en ole ulospäin kovin sen oloinen että tarvisin sairauslomaa....onko mulla lupa olla voimaton....tiedän että olen jälleen taas masentunut - tunnistan sen itsestäni - pitäisi saada oma mieli taas kohoamaan... yritän vain kovasti olla vanha ja suorittaa - pinnistellä koko ajan oloa että kaikki on hyvin...
Mistä tunnistaa sitten masennuksen....olen allapäin, nukkuisin vain ja ei huvittaisi tehdä yhtään mitään...arjen askareet meinaa jäädä tai jääkin - nekin teen pakolla, kuten äsken ruoan - sillä onhan se lapsille ruokaa oltava...
Olen myös miettinyt onko tuo työ minua varten - siis tykkään työstä ja työyhteisö on mitä mainioin, mutta usein tuntuu että kuin en kuuluisi sinne ihan kuin jotain puuttuisi...mutten tiedä jaksanko taas hakuprosesseja...toisaalta sain erään mielenkiintoisen työtarjouksen josta varmasti tykkäisin - mutta haluanko hypätä taas uuteen ja mitä se tekee mun voinnille, joka ei tällä hetkellä ole mikään maailman paras...
Jos ihan rehellisiä ollaan, voisin luovutaa kokonaan työnteon suhteen ja olla tekemättä mitään - joka ei tietenkään ole vaihtoehto...sillä haluan jotain tehdä kumminkin.. ois ihana saada itsensä sellaiseen kuntoon että jaksaa tehdä töitä koko ajan...sellaiseen missä jaksaa ottaa vastaan asioita ja jaksaa käsitelläkin ne... Usein tulee kyllä olo että voisi luovuttaa koko elämän suhteen...tiedän että ihmisiä jäis kaipaamaan - mutta toisinaan (aika usein) tuntuu että onko sillä mitään väliä... Onneksi nämä on jääneet vain ajatuksiksi...
Voi kunpa saisin takaisin tasaisen vaiheen pian...en tiedä kauan jaksan olla pohjalla...ja voinko mennä vielä pohjemmalle...
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti