vierähtänyt tovi

Hellou blogini kansa..

Tässä on vierähtäny tovi jos toinenkin. 

Elämä alkaa pikkuhiljaa jälleen hymyilee. Pienin askelin eteen päin, ei liian isoja harppauksia.

Mulla on päässä paljon asiaa ja paljon on sattunut siten kun osastolta olen poistunut.

En ole jaksanut kirjoitella tai kun jaksanut, aloittanu ja jättänyt sitten kesken.

Huomenna on ystävänpäivä - en itse ole sen päivän päälle ollut koskaan kovin innokas.. toisinaan on kausia toki ollut että muistanut ystäviä... usein vaan tuntuu ettei ole niitä ystäviä pahemmin. Nyt tänä vuonna tosin lähetin kortteja, en tiedä onko menneet kaikki vielä perille. Sitten kahdelle ystävälle hommasin pienet muistamiset.

Käyn edelleen psykalla, joka toinen viikkoa...toukokuun puoleen väliin asti mulla on psykan ryhmä joka perjantai. DKT-keskutelu ryhmä = Dialektinenkeskusteluterapia.

Siellä on ollu paljon asioita joita olen ruvennut miettimään. Päälimmäisenä ehkä mielessä on viikkokortit joita täytellään...tai no mulla ne vaan jää kun ei jaksa tai edes muista..

Olen pohtinut myös että alkaisin kirjoittamaan päiväkirjaan tai johonkin vihkoon - ajatuksia mielenterveyden käden avulla. ja niistä koostaa sitten jonkin näköisen tekstin tänne - saa nähdä saanko siihen itsestäni irti.

Pitää vain hommata jonkinnäköinen vihko tai kirjanen johon tekisi.

Nyt psykassa käydään mun elämänjanaa läpi - millainen olen ollut ja mitä on tapahtunut ja mitä muistan mistäkin ikäkaudesta. Olen huomannut että muistan hyvin vähän. Kun tarkkaan ajattelen, en oikeastaan tiedä mitä muistaisin täysin tarkalleen - kuin blokkaisin kaiken tiedon päässäni.

Viimeksi kävimme minulle todella arkaa asiaa - en aio avata tänne blogiin sitä sen enempää, mutta jotain mitä ei kenellekään - ei edes pahimmalleen vihamiehelleen halua tapahtuvan..

Olin itse sen aiheen blokannu päästäni täysin - muistin kun siskoni kysyi että olenko puhunut siitä.. en ollut ennen viime kertaa..

Meille tuli "läksyksi" DKT-ryhmässä tehdä tunneratas..mutta en oikein ymmärtänyt mitä siinä täytyy tehdä...

Röllipojan asiat alkaa suttaantua, hän sai neurologian osastolle viikon osastojakson, toivottavasti siitä olisi hyötyä ja saataisin vihdoin jotain järkeä asioihin.. jotta ymmärtäisi omaa lastaansa paremmin...

Mulla on päässä niin paljon asioita etten pysty oikein jäsentämään niitä asioiksi. Tuntuu kun yrittää yhdestä ajatuksesta ottaa kiinni, tulee jo toinen joka työntää jo edellistä eteenpäin.

Tänään olin yhdes keskustelu jutussa - jossa tajusin että pelkään kertoa asiasta tai asiasta kelle tahansa..pelkään miten kanssahenkilö suhtautuu, reagoi.. eli tavallaan vetäydyn ja ahdistun sekä saan paniikkikohtauksen jos pitää sanoa tai kertoa jotain..

Tajusin myös sen että mulla on todella kärjistyneet tunteet - ei niiden välimaastoa lainkaan. Kun tunnen ärtymystä - räjähdän heti. Kun surua - masennun saman tien... en osaa siis hallita omia tunteitani..

Minun on usein vaikea tunnistaa tunteitteni täyttä voimakkuutta.

- Tähän liittyy juuri se etten itse edes tajua että tunteeni menee nollasta sataan sekunnissa.

Toisinaan tulen tietoiseksi tunteistani vasta jälkikäteen.

- Tämä taas kun on jo tilanne ohi ja menny aikaa paljonkin tajuan vasta miten olen toiminut millaista tunteita se olikaan tuonut - ja ryven itsesäälissä kun menin tekemään niin..

Useimmiten minua ei huvita puhua ajatuksistani ja tunteistani muiden kanssa.

- Tämä liittyy tuohon pelkoon kertoa muille. Pelkään ettei mun mielipiteitä tai ajatuksia hyväksytä, ne tuomitaan, tropataan. Tunteista puhuminen on myös aika usein hankalaa.. Olen toki oppinut puhumaan jonkin verran asioistani ja on onneksi ihmisiä joille voi puhua.

Olen tässä miettinyt myös erästä ystävääni paljon, johon tutustuin kesällä - puhutaanpas hänestä vaikka nimellä Mymmeli - vein hänelle tänään ruususaippuaa (suolasaippuaa) ja ystävänpäiväkortin. Hän liikuttui niin että rupes itkemään ja halasi minua niin ettei olisi halunnut päästää irti. Toivottavasti pääsemme pian kahville ja voimme taas jutella paljon. Hän on ollut todella tärkeä tuki mun  masennuksen kanssa - hän on siihen aikaan astunut mun elämään kun masennus ruvennut pahenemaan - olin siellä monta kertaa viikolla aamukahvilla - sai puhua, sai olla kuin kotonaan, ihan kuin oisin aina tuntenut hänet..

Nyt tämän Nallen täytyy lähteä nukkumaan jotta jaksaa huomenna psykan ryhmän, ystävän kanssa kahvihetken sekä TYHY päivän...

Halauksin, Nalle

ps. maaliskuussa palaan töihin puolikkaalla.

pps. Olen ruvennut juomaa teetä
ppps. tykkään jopa hunajastakin

pppps. Kiitos Pinkki inkiväärihunajasta.

Inkiväärihunajaa,
Mulle myös - muumitee (mansikkapirtelön makuinen),
muumimuki tottakai. Flunssa poistamis yritystä.