Nyt kun ilmat lämpenee, tekis mieli enemmän vain lähteä luontoon, tosin työt estää tämän.
pääsispä kätköilee, pääsispä pois kotoa johkuu metsään ihan vaikka pariks päiväks ilman minkään näköistä elektroniikkaa (tosin kätköily ei onnistu jos ei ole puhelinta)..
Ens vkolle vois suunnitella yhtä kahdeksen kätkön reittiä tässä lähistöllä...autolla parkkiin polun varteen ja kävelis sen reitin...eväät mukaan ja vois nauttia luonnosta kera eväiden keskellä metsää...
Ikävä olis monia ihmisiä, harmittaa kun ei voi antaa aikaansa enempää, harmittaa kun ei voi olla kuuntelijana niin paljon kun haluaisi. Haluaisin olla enemmän olkapää...tuntuu kuin ystävät karttais tätä ajatusta kun masennuin syksyllä - mutta olisi ihana tehdä asioita joita teen luonnostani...
Jotenkin on yksinäinen olo vaikka kotona onkin porukkaa, kuin olisin yksin...koko ajan..niin yksin.. ilman ihmistä joka ymmärtää ja kuuntelee ja lohduttaa kun on paha olla... Ilman ihmistä joka on vierellä ilman syytä ja pitää hyvänä ja sylissä vaikka kaikki olisikin hyvin... Olla vaan siinä - läsnä....
Hain töihin vammaistyöhön ja ja ja...
Mä sain sen vakkaripaikan sinne - siis oon niin onnellinen tästä - pääsen tekee työtä joka on ollut lähintä mun sydäntä - en ymmärrä miksi en hakenut jo aiemmin. Aloitan samassa paikassa sitten oppisopimuskoulutuksella vammaisalansuuntautumisen elokuussa - koulutus kestää apautrallaa vuoden.
Aurinkoisin halauksin. Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti