Heissan!
Elämässä on niin paljon kaikkea tällä hetkellä etten tiedä oikein mistä aloittaisin kirjoittamisen ja kertomisen...
Nyt olen ollut henkilökohtaisena avustajana pari kuukautta - työ tuntuu hyvältä ja pidän siitä - ei ole niin rankkaa kuin hoitolaitoksissa oleva työ - mutta tämäkin uuvuttaa, nimittäin mieltä - henkisesti on raskasta tai sitten en vain ole oikeasti työkuntoinen...
Mulla oli tuossa tasainen jakso joka kesti hetken...ehkä kuukauden puoltoista...
sitten muutettiin lääkitystä ja olo nousi ylävoittoseksi - olihan se kivaa, mitä nyt rahaa tuli taas tuhlattua mitä oli ja jakso vaikka mitä ja kaikki oli kivaa...
kunnes lääkitystä rukattiin uudelleen ja nyt on ollut muutaman päivän niin maani myyty olo ettei tosikaan - kuin ois viety matto pois jalkojen alta...Olo on kuin vois vaan maata sängyn pohjalla - hautautua peiton alle - kadota vaan...jotenkin olen vaan taas pohjalla - tuntuu kuin millään ei ole väliä - ihme että jaksan edes kirjoittaa tätä...
Tätä kirjoittaessa mulla myös pyörii päässä paljon oma parisuhde - avioliitto - joka tuntuu kadonneelta - onko sellaista edes enää - mitä tehdä, kuinka tästä selviän - onko tämä vain vaihe joka pitää mennä yli - vaihe jota on kestänyt jo pari vuotta eteen päin tällaisessa olossa...Olenko sinnitellyt tarpeeksi jo tässä - pitäisikö se jaksaa lasten tähden vielä...Onko omalla onnellisuudella väliä? On toki - mutta kuinka sen määrittelisi - milloin on onnellinen...
"Joka kuuseen kurkottaa, voi kaiken saavuttaa." - Laulaa Mikko Harju laulussaan.
Joulukin on tulossa, mut joulumieli puuttuu - oon jouluihminen, mutten tiedä missä tänä vuonna mun joulumieleni on...onko kukaan nähnyt? Lasten vuoksi pitäis saada joulu rakennettua...
kai se pitäis vaan kaivaa joulukamat varastosta ja laittaa joulua - niin se joulumielikin tulee - tänään ainakin ollaan koristelemassa pipareita... jotka itsenäisyyspäivänä leivottiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti