Oma mieli aaltoilee positiivisella puolella, hiukan pelkään sen nousevan liian korkealle, mutta toisaalta ei pitäisi elää koko ajan pelossa.
Kävin tänään kävelyllä, ihan omasta aloitteesta, kuuntelin äänikirjaa samalla. Kirja oli hyvä, se loppui jo. Aloitin uuden kirjan, samalta kirjailijalta, luulen sen olevan myös hyvä. Kirjat on antanut ymmärrystä omille ajatuksille ja sille miten asioita käsitellä. Kuinka tärkeää vertaistuki on elämän eri vaiheissa.
Omat tunteet mietityttää, tai oikeastaan en tiedä mitä pitäisi tuntea. Nyt kun mieli on hyvä, wa ryhmä jossa olen, tuntuu mitättömältä, vaikka tiedän että siellä saa vertaistukea, kun taas masentuneena olin itse paljon aktiivisenpi.
Oon nyt jaksanu tehdä asioita, kuten hoitaa tiskit, siivota ja käydä kävelyillä. Silti musta tuntuu etten saa tehtyä mitään.
Ahdistun parisuhteessani, kaikki on siis hyvin mut meiltä puuttuu kommunikointi joka on todella tärkeä osa parisuhteessa. En tiedö miten lisätä sitä. Pitäisi ottaa ero asia puheeksi piankin, mutta pelkään toisen reaktiota, pelkään miten reakoi fyysisesti ja henkisesti. Vaikka oon ite käsitellytkin asian, pelkään satuttavani myös itseäni, toista asia satuttaa joka tapauksessa.
Tänään oon menossa vielä lenkkiraamikseen, joka siis on sellai et eka käydään kävelyllä, jonka jälkeen on raamattupiiri. Jonka luona ollaan on saattanu järkätä pienimuotoista iltapalaa. Sit on keskustelua, raamattua, rukousta ja musiikkia.
Ei kai täs tällä hetkellä muuta.
Nauttikaa auringosta ☀.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti