Mulla on luonnoksissa aloitettu postaus jossa tämän vuoden tavoite on "elämänilon löytäminen" ja musta alkaa tuntua et oon löytänyt ainakin polun mitä kulkea et löydän sen...
Käyn nyt DKT ryhmäterapiaa. Odotan siltä aika paljon. Oon käynyt sen kerran aiemmin pari vuotta sitten...
Harmittaa ja huolettaa kun mut pudotetaan hoidosta jatkumoon, eli tapaan hoitajaa kerran kuussa ehkä, sen kun tottunu näkee joka toinen viikko... Toivottavasti vointi pysyy yhä näin seesteisenä...
Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa, tuntui ihan mukavalta ja mikä oli ihanaa mun tuulihousut mahtui päälle. Jotain hyötyy pudotetusta 20 kilosta... Nyt oon pysyny samassa painossa muutaman kuukauden...
Mitä tulee ero asiaan - se ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen. En tiedä miten asian otan puheeksi kun toinen selkeesti yrittää, on läsnä, hoitaa kotia ja kaitsee lapsia... Mutta multa puuttuu rakkaus toista kohtaan.... Mielestäni olisi väärin olla yhes vaan lasten takia - vai olisiko? Olisiko kaikki helpompaa jos asuis vuokralla...? Kun tavallaan on asunnon vanki...
Oon ajatusteni ja tunteitteni vanki - en osaa selittää mitä tarkoitan tällä, en osaa sanoittaa tuteitani. Ajatukseni pörrää kotona aina erossa ja siinä miten pärjään...
Kuntoutustukihan mulla jatkuu vuoden 2025 tammikuun loppuun asti.
Ei mulla kai tämän enenpää tälläkertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti