joulu tulla jolkottaa - väsymyksestä huolimatta....

 Joulu tulee vaikkei siltä tuntuisikaan...tämä joulu on varmaan musta...Itse etsiskelen kovasti joulufiilistä - minä joka rakastan joulua ja rakastan laittaa sitä ja tehdä kaikkea mahdollista - olen kadottanut joulufiikseni....pitäis varmaan tehdä joulukalenteri - Joulufiilistä etsimässä. 

Mitähän tuo kalenteri pitäisi sisällään...varmaan joulutontun oven löytymistä - kuusen pystyttämistä - kuusen koristelua - piparitaikinan tekoa - pipareiden leipomista...jouluverhohen ripustamista... no siinähän sitä jo olisikin - varmasti joulufiilis nousisi - mutta helppohan se on kirjoittaa noin - toteutus ei olekaan niin yksinkertaista - sillä itselläni on väsymys niin suurta että hyvä kun jaksan aamulla nousta (päivällä) ylös sängystä...ja se että pitäisi vielä suunnitella että tekisi jotain noista - tulee jo fiilis et ei kiitos... ajatuksena tuo on aivan mahtava - katsoo jos saisin itseni joulutunnelmaan... Olen kyllä joululauluja kuunnellut paljon... Joulukorttejakin olen askarrellut ja kohtahan ne pitäisi laittaa jo postiin...

Mitä tulee väsymykseeni - ottaisin kaikki keinot vastaan millä päästä tästä ylimääräisestä uneliaisuudesta eroon... kuinka saada olo takaisin että tuntisi edes jotain... tekisi mieli vain itkeä (jos pytyisin)..itkeä kaikki paska pois kehosta...itkeä ja näyttää, että en mäkään aina ole niin vahva kuin annan ymmärtää...jotenkin en vain osaa päästää irti siitä kuoresta ja osaa laskea muuria - pelkään varmaan että minua säälitään - kukaan ei ymmärrä - jäisin yksin itseni kanssa.. vaikka tiedän ettei se ole totta - kyllä minulla on sellaisia ystäviä jotka vaikka olisivat koko ajan kanssani jos se olisi mahdollista - toki tarvin minäkin omaa tilaa... tällä hetkellä pelkään että olo menee niin maihin että olen osastolla taas...siksi haluaisin apua että pääsisin väsymyksestä eroon...olo on kuin Mielensopukoissa (imside out) elokuvassa jossa Ilo joutuu sinne putkeen Surun kanssa...

Nyt toivon vaikkei saisikaan että tulisi ylävoittoinen kausi niin ei nukkuisi läheskään näin paljon (jos nukkuisi lainkaan)...ei sekään kyl oo hyvä...mut ei täällä tasapaksussakaan eläminen mitään herkkua ole...etenkin kun tää tuntuu menevän alavoittoiseksi...

Joulufiilistä etsimässä, Nalle

Tasapaksua oloa ja tunteiden sekamelskaa...

Mulla on ollut aika tasainen jakso nyt menossa...mutten tiedä onko se hyvä vaiko huono...pelkään että huono sillä kaikki tuntuu tasapaksulta...

Nyt oon ruvennut miettimään kun en oikein tiedä mitä mä tunnen...joten niin sekava olo...kuin ei olisi tunteita lainkaan...kuin kaikki olisi jotain utua - niin ku jo sanoin tasapaksua...olisihan se kiva jos tuntisi jotain...ihan perus tunteita...iloa, surua, inhoa...ei kun ei tunne mitään...tiedän että nytkin oon surullinen, mutta en tunne tätä tunnetta...tiedän vain että minun pitäisi tuntea niin...eikä sillä - kyllä mä jotain tunnen - etten ihan tunteeton ole...

Tuntuu ettei tässä omassa elämässäkään ole mitään järkeä...vatvon vain samoja asioita mielessä, kumminkaan sen enenpää niitä eteenpäin saamatta...Olisi niin paljon helpompaa jos joku muu tekis päätökset puolesta...on mielessä paljon isojakin päätöksiä - mutta ensin pitäisi tuo tunnepuoli saada kuntoon - ennen kuin voin tehdä lopullisia päätöksiä mihinkään asiaan....olisi kiva tuntea jotain....

Mähän oon sairauslomalla - jälleen - tällä kertaa kovan väsymyksen vuoksi - nukkuisin koko ajan - siis koko ajan...pakolla hereillä koska lapset ja heistäkin on huolta pidettävä - vaikka kuinka olisi väsymyksen kourissa...Tosiaan nukun nukun nukun...ja voisin jatkaa nukkumista...pitäisi keksiä jotain mielekästä tekemistä - mut mitä ihmettä näinä aikoina tekis...ei huvita leipoakaan koko aikaa...vaikka siitä tykkäänkin...mut ei sekään tuo sellaista mielekästä oloa...

Tuntuu kuin en saisi mistään oikein iloa - juttelen ystävien kanssa - se ei saa oloa yhtään helpottuneemmaksi - näen ystäviä - väsyn ihan tajuttomasti tästä ja oon vielä väsyneempi kuin olin.... luen, leivon, pelaan palapeliä - nekään ei tuota mulle sellaista iloa jota ne on joskus tuottaneet.... Kuin mulla ei olisi tunteita tai jos on...ne on ihan jossain todella piilossa...

Tällaista tällakertaa....jotein ihan sekavaa tekstiä kun ei ajatus kulje täysillä...

Pakkasterveisin, Nalle

Miksikö elän...

 Miksi sä elät? Multa kysyttiin. Aika karua kysyä ihmiseltä joka on parantumassa masennuksesta, joka ei vielä ole täysin toipunut ja tuskin tulee olemaan vähään aikaan.

Miksi elät? Siihen on monta vastausta, riippuu paljon siitä miltä kantilta haluaa asiaan vastauksen.

Pohdin tätä kysymystä ja muutaman vastauksen saatoin keksiä. 

Elän vain itseäni varten - se on selvä. Elän lasten vuoksi - sillä he ovat kaikkeni. Elän kun nyt vaan mut on tänne maailmaan tuotu. Elän uskoen Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa varten.

Toisin sanoen vastauksia on yhtä paljon kuin on vaihtoehtoja. Mitä vastausta minulta odotetaan - en tiedä. 

Mutta Miksi juuri sinä elät?

Joka tapauksessa sinä riität juuri tuollaisena kuin olet - oli syy mikä tahansa elämisen suhteen. 

Kolmas päivä

Tänään on apea päivä, ei huvittais niin kuin mikään. Ruokahalukin on olematon, lounasta syödessä vitkuttelin, samoin aamupalalla pyörittelin lusikkaa lautasella - sain kyllä syötyä mutta ei olisi yhtään tehnyt mieli.

Tosiaan ei huvittaisi taas mikään, olishan tuossa tulossa ulkoiluhetki, mutta taidan jättää väliin. Iltapäivällä olisi sauna, sitä harkitsen, mutta saa nähdä millainen olo mulla on silloin. 

Eilen illalla alkoi tulla kieroksia - siivosin keittiötilat ja touhusin ihan koko ajan. 

En tykkää kun olo saattaa muuttua saman päivän aikana monta kertaa - se on todella puuduttavaa ja väsyttävää - ehkä siksi olen tänään väsyneempi ja alavireisenpi - pitää pyytää ens kerral jarrua jos lähtee laukalle. 

Mulla kun rukataan lääkitystä - mietityttää vaan itseäni että toivottavasti paino ei rupea nousemaan - pelottaa että lihon entisestään ja olen kumminkin elämäntapamuutosta ja yrittänyt laiduttaa.

Ihanaa tänään on se että ystävä tulee käymään kahvilla, saa muuta ajateltavaa ja ajatukset muualle edes hetkeksi - jotenkin kun on osastolla - se vasta saakin ajatukset laukalle. 

Päässä soi Ellinoora - Elefantin paino

Ei mulla tällä erää muuta. 

Nalle

osastolla jälleen

Piti kirjoittaa jo aiemmin jotain iloista, mutta aina ei elämä mee niin kuin suunnittelee.

Päätin tulla osastolle, kun väsyin, enkä oikein jaksa ja en tiedä syytä ololle. Tuntuu että kaikki vaan kasaantuu ja kaatuaa päälle. 

Tuntuu kuin elämässä ei olisi enää mitään annettavaa minulle, vaikka kuitenkin tiedän että mulla on ystäviä ja ihanat lapset. 

Yritän kovasti saada päälimmäisestä tunteesta kiinni, mutta tuntuu että tunteita on niin paljon päällekäin. Kuin en olisi tietoinen yhdestäkään tunteesta. 

Ahdistus ja pelko on suurimpana päällä ainakin, sillä pitäisi soittaa töihin sairausloman jatkumisesta. Pelkään menettäväni työni kun olen vielä koeajalla. Tiedän kyllä että oma terveys on tärkeä ja siitä on nyt huolehdittava.

Kyllähän mä hoitajana töitä saan, uskoisin. Olenhan mä jo miettinyt jos alkaisin tekemään keikkatyötä, mutta elääkö sillä ja miten - en tiedä.

Minulla oli äskettäin lääkäri ja osastojakso rulee kestämään sen pari viikkoa, en niin pitkää olisi halunnut ja sairausloman laittaa kk eteenpäin. Ymmärrän kyllä jakson pituuden kun lääkitystä muutetaan ja sitä pitää seurata ja valvotusti se onnistuu.

Mulla on vapaat kulut joten kävin kanttiinissa hakemassa kahviamaitoa. 

Ajatukset kiertää kehää... Kauheen ristiriitaiset tunteet, en tiedä mitä ajatella, ehkä ei kyllä tarvitsisikaan ajatella mitään. 

Päänsärkykin kalvaa otsassa, toiv ei mene migreeniksi, varmaan tää tilanne laukaissut. 

Ei kyllä tullut mieleen että syksy olisi tällaista aikaa itselle, sillä syksy on yksi lempi vuodenajoistani. Ehkä sairauteni ei vain ole balanssissa vielä. Kuulema vaikea määrittää kun mulla sekamuotoinen joka muuttuu impulsiivisesti laidasta laitaan. 

Ei kai mulla nyt tähän hätään muuta tule. 

Majakan myötä syksyä toivotan ❤️

Nalle

kannattaako tämä edes...

Joskus tai aika useinkin mietin, onko tässä kirjoittamissa mitään järkeä.
Näen kyllä että tekstejä luetaan, mutta hyvin harvoin kommentoidaan mitään...

Tuntuu usein siltä että kirjoitan tekstiä vain seinälle - tai niinhän tavallaan teenkin ja tarkoitushan on itselleni kirjoittaa ei muille, mutta usein sitä miettii - onko tässä mitään järkeä jatkaa..

Uskon, että monelle kanssani matkan kulkeminen on ollut mukava lukea - mutta en tiedä - itse olen nyt voinut jo palata noihin tapahtumiin - vaikkakin se tuntuu että ihan ku edes minulle ole sattunut vaikka itseni teksteistä tunnistankin..

Minulla on ollut jonkin aikaa todella vaikeaa - en tiedä mitä teen pääni kanssa - järki sanoo sitä ja sydän tota..mm. erään asian suhteen. En vain osaa olla itsekäs, vaikka pitäisi olla - niin voisin paremmin..

Mietin monesti - kuinka jaksan oikein tätä kaikkea - niin hyvää kuin huonoakin - miten jaksan lasteni erityisyydet tai omat sairaudet - kyllä sairaudet. Ei minulla pelkästään ole kaksisuuntainen mielialahäiriö ja adhd (ja nämäkin on mielestäni ominaisuuksia ei sairauksia). - kärsin myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, verenpainetaudista ja ahdistuneisuushäiriöstä - jos jotakuta edes kiinnostaa...niitä kannan koko loppu elämäni...

Ihanaa kun koronarajoitukset alkavat pikkusen väistyä - pääsee taas karaokea laulamaan - sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa - ja olenkin parina vkonloppuna päässy - ainoa että kun innotuu menee laulapaikat kiinni...

Myös ihanaa on että vaikka lapset ovatkin todella haastavia - he ovat nyt rahouttuneet jonkun verran - en tiedä johtuuko kasvamisesta vai mistä - saa nähdä kuinka nuorempi muuttuu kun menee eskariin syksyllä - tuleeko joku 6veen uhma - se tästä vielä puuttuis, kun isompikin lähenee esimurkku ikää... täys kymppi tulis syksyllä - toisaalta voihan se olla että nää rauhoittuu nyt oikein kunnolla - ainakin saa toivoa...

Olen nyt ahminut erilaisia elokuvia - yhtä en edes jaksanu katsoa alun jälkeen ollenkaan..en edes nimeä muista...sitten katsoin The Walk - oli niin kauhee elokuva että ei voinu jättää kesken, mut kädet oli ihan kylmä hiestämärkänä - eikä se ole kauhu elokuva...

Best man holiday - elokuva oli kanssa hyvä...

Nyt katselussa Kuinka Harry tapasi Sallyn - se on ihan mielenkiintoinen. Vielä olisi muutama lainattuna kirjastosta...

Elokuva ehdotuksia olen ottanut kavereilta - sit metsästäny ne, milloin netfliksista, ruudusta tai kirjastosta ja katsonut. Saa jotain uutta katsomista ja tulee nähtyä erilaisia elokuvia mitä ei välttämättä katsoisi..

Jos sulla on joku elokuva joka minun täytyisi nähdä - kommentoi, otan sen katsonta listalleni.

Voin myös tehdä sitten siitä vielä jonkin päivityksen..

Nyt jätän teidät taas ja meen syömään tonnikalamakaronisalaattia yrttipatongilla.

Oikein ihania (kamalia) hellepäiviä <3 Nalle

ilmä lämpenee - haaveet lisääntyy, murheet tuplaantuu ja toiveet toteutuu....

Nyt kun ilmat lämpenee, tekis mieli enemmän vain lähteä luontoon, tosin työt estää tämän.

pääsispä kätköilee, pääsispä pois kotoa johkuu metsään ihan vaikka pariks päiväks ilman minkään näköistä elektroniikkaa (tosin kätköily ei onnistu jos ei ole puhelinta)..

Ens vkolle vois suunnitella yhtä kahdeksen kätkön reittiä tässä lähistöllä...autolla parkkiin polun varteen ja kävelis sen reitin...eväät mukaan ja vois nauttia luonnosta kera eväiden keskellä metsää...

Ikävä olis monia ihmisiä, harmittaa kun ei voi antaa aikaansa enempää, harmittaa kun ei voi olla kuuntelijana niin paljon kun haluaisi. Haluaisin olla enemmän olkapää...tuntuu kuin ystävät karttais tätä ajatusta kun masennuin syksyllä - mutta olisi ihana tehdä asioita joita teen luonnostani...

Jotenkin on yksinäinen olo vaikka kotona onkin porukkaa, kuin olisin yksin...koko ajan..niin yksin.. ilman ihmistä joka ymmärtää ja kuuntelee ja lohduttaa kun on paha olla... Ilman ihmistä joka on vierellä ilman syytä ja pitää hyvänä ja sylissä vaikka kaikki olisikin hyvin... Olla vaan siinä - läsnä....

Hain töihin vammaistyöhön ja ja ja...

Mä sain sen vakkaripaikan sinne - siis oon niin onnellinen tästä - pääsen tekee työtä joka on ollut lähintä mun sydäntä - en ymmärrä miksi en hakenut jo aiemmin. Aloitan samassa paikassa sitten oppisopimuskoulutuksella vammaisalansuuntautumisen elokuussa - koulutus kestää apautrallaa vuoden.

Aurinkoisin halauksin. Nalle