viikot vierii

Viikot vierii hyvällä tahdilla, tuntuu että ei oikein meinaa pysyä perässäkään. Mulla on nyt viikoittain psykan ryhmä - kestää kesäkuun puoleen väliin asti, onpahan tekemistä kerta viikkoon. Ryhmä on ollut nyt neljä kertaa - olen saanut jotain uutta käsiin jo, mutta aikalailla samaa kaikki on mitä aiemminkin käynyt - olen siis käynyt samaisen ryhmä nelisen vuotta sitten (20-21). 

Hain töitäkin - osa-aikaista - sellaista jota tekisin pari päivää viikossa muutaman tunnin kerralla, kuulostaa just hyvältä mulle - en tarkalleen tiedä millaisesta työstä on kyse, mutta se selvinnee huomenna kun on haastattelu teamsin välityksellä - enhän mä tiedä saanko paikkaa...

Oon tällä viikolla yrittänyt muistaa mitata verensokereita ja verenpaineita ensi viikon diabeteslääkäriä varten. Nooh, ei oo ihan strömssöössä menny, muistanu huonosti etenkin verenpainetta mitata. Verikokeissa kävin tänään ja kävelin kotiin sairaalalta - semmoi pari kilsaa siitä tuli...

Mieliala on pysynyt tasaisena - hyvä niin...jotenkin tuntuu etten oikeastaan tiedä miltä tuntuu...ensi viikolla mulla on viimeinen käynti nykyisen hoitajan kanssa - mukana on uusi hoitaja kanssa jonka kanssa jatkamme sitten tapaamisia noin kerran kuussa...kuinkahan totun kun nyt tavannut hoitajaa lähes joka toinen viikko...pelottaa kuinka mielialan käy - muutenkin kun kevät etenee ja mieli kohenee, että mitä tapahtuu mielelle...

Aloitin kuuntelemaan äänikirjaa Sairastunut mieli - kuinka sen kanssa voi elää ja selviytyä - kirjailija on itse sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kirja on ollut mitä nyt kuunnellut ihan mielenkiintoinen - käsittelee eri mielensairauksia...en ole kovin pitkällä vielä tuossa kirjassa, joten en voi enempää kertoa siitä...

Oon menossa Naistenkymppi tapahtumaan toukokuussa - tai ajattelin ilmoittautua sinne pääsiäisen jälkeen kun tulee rahaa...ehkä ystäväni lähtee mukaan, mutta jos ei lähde lähden yksin...mä tosin en aio juosta tuota kymppiä vaan kävellä - onhan tässä aikaa harjoitella pidempiä kävelylenkkejä...meinasin aluksi myös extreme runia, sekin olisi toukokuussa, mutta tulin siihen tulokseen että jätän sen jonnekin tulevaisuuteen kun saan itseni sellaiseen kuntoon että jaksan jotain kiipeilyesteitä edes suorittaa...

Odotan innolla toukokuuta muutenkin kun silloin on ihanan Juha Tapion keikka Sibeliustalolla jonne mulla on liput valmiina - äitienpäivälahja itselle...

Oliskohan tässä taas vähäksi aikaa tekstiä.

NALLE

aurinkoa ilmassa ☀

Säät ovat olleet ihanan keväisiä, aurinko paistanut ja lämmittänyt, eikä haittaa et eilen tuli parikyt senttiä lunta.

Oma mieli aaltoilee positiivisella puolella, hiukan pelkään sen nousevan liian korkealle, mutta toisaalta ei pitäisi elää koko ajan pelossa. 

Kävin tänään kävelyllä, ihan omasta aloitteesta, kuuntelin äänikirjaa samalla. Kirja oli hyvä, se loppui jo. Aloitin uuden kirjan, samalta kirjailijalta, luulen sen olevan myös hyvä. Kirjat on antanut ymmärrystä omille ajatuksille ja sille miten asioita käsitellä. Kuinka tärkeää vertaistuki on elämän eri vaiheissa. 

Omat tunteet mietityttää, tai oikeastaan en tiedä mitä pitäisi tuntea. Nyt kun mieli on hyvä, wa ryhmä jossa olen, tuntuu mitättömältä, vaikka tiedän että siellä saa vertaistukea, kun taas masentuneena olin itse paljon aktiivisenpi.

Oon nyt jaksanu tehdä asioita, kuten hoitaa tiskit, siivota ja käydä kävelyillä. Silti musta tuntuu etten saa tehtyä mitään.

Ahdistun parisuhteessani, kaikki on siis hyvin mut meiltä puuttuu kommunikointi joka on todella tärkeä osa parisuhteessa. En tiedö miten lisätä sitä. Pitäisi ottaa ero asia puheeksi piankin, mutta pelkään toisen reaktiota, pelkään miten reakoi fyysisesti ja henkisesti. Vaikka oon ite käsitellytkin asian, pelkään satuttavani myös itseäni, toista asia satuttaa joka tapauksessa.

Olin vkonlopun ystävän luona. Pelattiin skipboa. Oli mukava ja rento vkonloppu. Pääsi ite vähän tuulettaa päätä.

Tänään oon menossa vielä lenkkiraamikseen, joka siis on sellai et eka käydään kävelyllä, jonka jälkeen on raamattupiiri. Jonka luona ollaan on saattanu järkätä pienimuotoista iltapalaa. Sit on keskustelua, raamattua, rukousta ja musiikkia.

Ei kai täs tällä hetkellä muuta. 

Nauttikaa auringosta ☀. 

ajatuksen juoksua

Tämä vuosi on mennyt kyllä vauhdilla eteenpäin, tuntuu ettei oikein oo pysynyt edes perässä. Tähän vuoteen on mahtunut masennus kausi ja sekari. Tällä hetkellä voin hyvin toista kuukautta.

Mulla on luonnoksissa aloitettu postaus jossa tämän vuoden tavoite on "elämänilon löytäminen" ja musta alkaa tuntua et oon löytänyt ainakin polun mitä kulkea et löydän sen...

Käyn nyt DKT ryhmäterapiaa. Odotan siltä aika paljon. Oon käynyt sen kerran aiemmin pari vuotta sitten...

Harmittaa ja huolettaa kun mut pudotetaan hoidosta jatkumoon, eli tapaan hoitajaa kerran kuussa ehkä, sen kun tottunu näkee joka toinen viikko... Toivottavasti vointi pysyy yhä näin seesteisenä... 

Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa, tuntui ihan mukavalta ja mikä oli ihanaa mun tuulihousut mahtui päälle. Jotain hyötyy pudotetusta 20 kilosta... Nyt oon pysyny samassa painossa muutaman kuukauden...

Mitä tulee ero asiaan - se ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen. En tiedä miten asian otan puheeksi kun toinen selkeesti yrittää, on läsnä, hoitaa kotia ja kaitsee lapsia... Mutta multa puuttuu rakkaus toista kohtaan.... Mielestäni olisi väärin olla yhes vaan lasten takia - vai olisiko? Olisiko kaikki helpompaa jos asuis vuokralla...? Kun tavallaan on asunnon vanki...

Oon ajatusteni ja tunteitteni vanki - en osaa selittää mitä tarkoitan tällä, en osaa sanoittaa tuteitani. Ajatukseni pörrää kotona aina erossa ja siinä miten pärjään...

Kuntoutustukihan mulla jatkuu vuoden 2025 tammikuun loppuun asti.

Ei mulla kai tämän enenpää tälläkertaa... 

kuulumisia

Kisat menivät omalla painollaan, en päässyt finaaliin, mutta kokemusta rikkaampana olen.

Mitä tulee sisäiseen palapeliin, oon edelleen hukassa. 

Sain kuulla kysymyksen karaokessa "mitä oot tehny itsellesi?" en osannut vastata tähän. Olin kuulema erilainen, jotenkin energisempi. No sisko kävi kylässä poikasa kanssa, oli ihana nähdä siskoa ja siskon poikaa, niin siskokin kommemtoi että oon jotenki pirteempi nyt kuin esim marraskuussa... Ehkä tässä on suunta vain ylös päin... Pirteämpää minuutta... Ehkä...

Mulla on pää täynnä asioita mut en osaa oikein tuoda niitä ulos...

Tuntuu kuin tää tammikuu ois kestäny jo ikuisuuden. <- ei liity mihinkään.

Nyt oon taas nukkunu päivät pitkät, enkä oo saanu aikaseksi mitään, tuntuu kuin ei olisi mitään syytä nousta ylös, kun lapset osaa herätä kouluun, ei oo menoa mihinkään. Tuntuu kuin mulla ei olisi mitään virkaa. 

Aloitan helmikuussa taitoryhmän 10x. Sellainen psykan ryhmä, se on kerta viikkoon. Odotan innolla.

Ei mulla varmaan muuta ole. 

sisäinen palapeli

Päälle päin kaikki näyttää hyvältä, mutta sisältä oon ihan palasina, enkä tiedä miten korjata tätä sisäistä palapeliä.

Tekemällä päätöksiä, voi auttaa alkuun, mutta miten pidemmällä ajalla?

Millainen minä olen oikeasti, sitä kysyn itseltäni usein. Kuka minä olen? Kuka saan olla? Täytyykö minun esittää? 

Olen hyvin etäinen itseäni kohtaan.

Minulla oli tänään psk.sh keskustelu aika. Se meni hyvin, puhuin paljon - paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Sain ajateltavaa... Minun pitäisi tehdä päätöksiä eron suhteen kun se selkeesti vaikuttaa mun oloihin negatiivisesti, sen miettiminen. 

Mulla on tulossa karaoke kisat loppiaisena, eli ihan kohta... Saa nähä mihin rahkeet riittää... Toki sitä toivoo et pääsee finaaliin, mut epäilen... 

Ei mulla tällä erää muuta. 

Muutosten vuosi 2024.

kotiutus

En tiedä mitä ajatella, kun minut eilen kotiutettiin... Mielestäni olisin tarvinnut vielä osastoa, mutta lääkäri oli sitä mieltä kun akuuttivaihe ohi niin olen valmis kotiin...

Vauhti on vähän laantunut, mutta unet ei vielä oo tasaantuneet... Herään yöllä ja en meinaa saada takas unta... Heräsin kuudelta ylös aamulla ja touhunnu juttuja... 

Oon saanu paketoitua ainoat pari lahjaa joita hommannut. Onneksi lapsille tärkeämpää on jouluruoka kuin lahjat...

Kuuntelen äänikirjaa, joka on mielestäni todella hyvä ja suosittelen. Pieni rohkaisukirja kirjan nimi...

terveisiä osastolta

Hei vaan taas. Kävin sitten hakemassa jarrua päivystyksestä ja mut passitettiin osastolle, ihan ambulanssilla pääsin. 

Ollut nyt yhden yön ja tylsistyn. Olo on kuin olisi joku kone, ilman paristoja mut silti se käy. Tuskin pääsen ihan heti pois, ainakin vkonlopun yli oon... Kunhan jouluksi pääsisi, edes lomille.

Mulla on oma huone osastolla, toistaseks ei oo huonekaveria. 

Sain nukuttua viime yönä pätkittäin mut enemmän kuin aiempina öinä 2 viikkoon.

Pelkään koko ajan että vointi kääntyy masennuksen puolelle, sitä viel vähemmän jaksan just nyt. 

LaSu aikakin tuli, se on tammikuussa. 

Siinäpä mun kuulumiset oikeastaan olivatkin.