Olen ihminen joka ottaa harteilleen kaikkien asiat ja kaiken ympärillä olevan energian - mutta silti ihminen joka pitää omansa visusti sisällään...
Kaikki tunteet, ajatukset, mietteet pidän syvästi sisälläni - kunnes kaikki vaan purkautuu.
Kuuntelen kaikkien asiat - kannan niitä sisälläin kuin omiani - omat ja muiden asiast päällekäin.. enkä tiedä mitä niiden kanssa tekisin - kuinka purkaisin - sillä en halua toisten asioita puhua toisille, koska luottamus...
Tästä tullaankin sitten siihen että kun kuulen muiden asiat en edes halua puhua omista asioistani - ne tuntuu niin pieniltä - varsinkin jos muilla keille puhun tai ketkä puhuu mulle - ei ole erityislapsia - lapsia jotka kyllä käytäytyy muiden nähden kuin enkelit mutta kun räjähtää - sit räjähtää kaikki käsiin..ja en tiedä olisko nurin päin vai sivuttain...tulee olo että mun asiat on niin pieniä ettei tee mieli avautua niistä - kuuntelen kyllä muiden asiat mielelläni...
Sen verran voin avata - moni tuntee mut jo muutenkin - mulle tärkein ystäväni sairastaa agressiivista epilepsiaa (hän onkin ainoa joka tietää joka ikisen asian elämästäni) - mutta se minkä hän ehkä lukee sitten tästä tekstistä ei ehkä tiennyt - huolendin koko ajan mielessäni hänestä, mietin miten hän jaksaa..meillä yhteistä on myös lapsien adhd..
Sitten läheisistä ihmisistä siskollani on bibolaarihäiriö - mietin joka päivä häntä ja miten hällä menee - huom mietin, en kylläkään kysy - hyvä kun kerran viikossa (okei ehkä kerran kk) - mitä kuuluu..
mulla on myös ystäviä ympärillä joilla on masennus ja niihin lääkkeet...on ystävä joka sairastanu syövän.. toki myös niitä jotka eivät puhu mulle koska tietää että mulla vaikeaa - vaikka toivon että puhuisivat...
sitten on kaikki muut ihmiset ympärillä joiden tunteet - ajatukset - fiilikset- aurat otan itseeni...ja tukahdutan itseni - olemalla se vahva joka jaksaa kuunnella ja kannatella - ei sitä voi sanoa *turpa kii mä en nyt jaksa kuunnella* - koska pelkää leimaantuvansa ja koska haluaa kuunnella kaikkia... otan ympäriltä KAIKEN....
Se että ottaa kaiken energian ympäriltä - pitäisi osata myös pystyä kanavoimaan - ennen osasin kanavoida kaiken - siksi pystyin olemaan se kuunteleva "terapeutti" kaikille ja pystyin jopa neuvomaan muita joskus jopa ihan fiksuillakin ideoilla - sitä aikaa kaipaan, ehkä mä palaan siihen vielä - ehompana kuin koskaan.
ENNEN OLIN SE VAHVA - JA SIIHEN MÄ VIELÄ PALAAN !!
Olen yrittänyt saada runosuontani kukkimaan (mut kirjoitankin blogia) - sillä olin aikanaan kova ruonoilemaan - kirjoitin rakkausrunot sivustolla - kai mulla vieläkin siellä tunnukset on - aikanaan ostin aina sen prerium tunnuksenkin - mutta en ole vuosiin runoillut - edes omat lapset eivät saa mua runoilemaan... löysinkin vast ikään vanhan runokirjani - naureskelin runoille - olenpa joskus yläasteella tullut toiseksi runokilpailussakin... olishan omassa elämässä vaikka mitä runon aiheita - mutta todella hankala alkaa runoilee, joskus runomiitissä olessani (ai että kaipaankin sitä aikaa) - kirjoitin vain jostain sanasta runoja - onko minusta tullut itsekriittisempi - ehkä.
Olen miettinyt että vielä eräästä runosta teen laulun - varmaan toteutankin sen joskus - olenhan joskus kitaraakin osannut soittaa, niin kuin koskettimiakin, bändissakin aikanaan soitin - harmi ettei tämä kestänyt kuin yläasteen...enkä enää kyllä osaa soittaa kumpaakaan - laulaa osaan - uskon ainakin...
Millainen olen? - sen haluan selvittää - olen päättänyt että se selviää tämän vuoden aikana vielä.
Halaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti