Itselläni sellainen on, ei toki enää samallainen kuin aiempina vuosina - johtuu varmaan siitä kun kaikki on työelämässä. Omat vanhemmat oli ennen todella iso apu ja ihana verkko jota pystyin käyttää - mutta eivät hekään ikuisesti ole nuoria ja nää mun lapset eivät ole mitään maailman rauhallisempia tyyppei - vie voimat niin vanhemmilta kuin sukulaisiltakin.
Sen olen vaan huomannut että joko sitä tukiverkkoa on tai sitten ei vaan ole.
- omalla kohdalla tuntuu että se on kausittaista...
Siitä mun piti kyllä kirjoittaa, että mulla on maailman parhaimmat siskot - oikeesti, ilman niitä mä tuskin jaksaisin mitään. Nuorimman syntymän jälkeen pikku sisko ollut tukena niin arjessa kuin keskutelussa. Nuorempi pikku siskoni on ottanu isompaa poikaa kyläänsä aina kun jaksaa, jaksaa kysellä kuulumisia - vaikken edes itse niin tee.
Se että siskoni haki yöksi isomman pojan oli iso apu..
toinen sisko tällä viikolla haki molemmat pojat ja varasti ne kolmeksi tunniksi - sain olla ihan vain itseni kanssa...
Nää on ihan luksus hetkiä - joskus toivoisi että saisi molemmat lapset yhtäaikaa jonnekin - mutta se on vain haavetta - sillä kukaan ei tahdo molempia yhtäaikaa ja noh ikinä ei onnistu et jotkut kaksi ottaisi erikseenkään lapsia...
Mutta mitä tukiverkko sitten oikeasti on? Onko se toisen auttamista, toiselle vapaata antamiseen? Vai onko se kuuntelemista, keskustelua toisen kanssa?
Miten sinä koet että mitä tukiverkosto on?
Jokainen varmaan kokee sen erilaille - itse en oikein oo osannut miettiä mitä se olisi. Lasten avun kannalta, mulla se on kausittaista.
Henkisellä osalla sitä on reilusti...vaikka sekin joskus tuntuu ettei sitä saa silloin kun ehkä haluaisi..
Näitä pohdiskellen Kevät talvisista aikaa kaikille
Kuulostaa ihan kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Siihen liittyy väsymystä, mihin ei mikään määrä unta auta, alakuloisuutta, aivosumu eli just "dementiaa" ja montaa muuta oiretta. Suosittelen käymään lääkärissä, tsemppiä! 😊
VastaaPoistaNyt otettiin uudet kokeet, iso verenkuva ja kaikki.... kaikki arvot hyviä...
Poista