Minähän jaksan - sanotaan, mutta kyseenalaistaako kukaan koskaan sitä asiaa - varsinkin jos huomaa toisesta että hän on ihan lopussa?
Mitä on ne ystävät joita ympärilläsi on?
Uskaltavatko he kyseenalaistaa sinun vastauksiasi kun sanot voin hyvin ja ilme on kuin älä vain kysy enempää?
Kuunteleeko ystäväsi sinua oikeesti?
Saatko tarpeeksi tukea juuri heiltä keiltä odotat?
Uskallatko puhua heille kokematta että he eivät kaikkoa?
Tällaisia asioita tämä äiti on miettinyt...
Olen miettinyt keitä ystäväni on, onko minulla heitä lainkaan - joskus on olo ettei ole.
Kyllä mulla on ystäviä jotka kuuntelee, välillä olen vain miettinyt kuuntelevatko aidosti - olen ollut niin kauan pohjalla. etten oikein enää itsekään luota keheenkään - edes itseeni ihmistuntemuksissa.
Välillä tuntuu etten kuuntele edes itseäni - olen ollut ihminen joka tunnistaa/tuntee ihmisen ekasta kohtaamisesta - tätä ei ole tapahtunut nyt vuosiin...
FB on muistuttanu mua nyt monesta asiasta ja siellä on kyl eräät kirjoittanut asioita - ja minä - minä idiootti olen vain igronnut heidän asiat - vaikka nyt jälkeenpäin olen miettinyt että - olisi pitänyt heille vaan suoltaa enemmän - olisin saanut tarvittavan tuen...
Olen ollut niin kauan ilmeisesti voimaton, etten ole jaksanut edes ystävyyssuhteitani ylläpitää - oma mokani kun menettänyt läheltä ihmisiä - mutta toistaalta jos he ovat huomanneet että "olen poissa" - ehkä he olisivat yrittäneet enemmän - mutta toisaalta liian montaa kertaa torjutuksi tuleminenkin kyllä saa luovuttamaan...
ANTEEKSI TEILLE JOTKA OLETTE YRITTÄNEET !!
Joskus olen kyllä miettinyt uskallanko edes puhua asioista mitä on mielessäni - ja pakko sanoa, en uskalla, on monia asioita joista en ole puhunut kellekään - ehkä yhdelle ystävälleni. On vain asioita joita ei uskalla puhua kun pelkää tulevansa leimatuksi ja että ystävät tuomitsee - tuomituksi tuleminen on todella iso asia varmasti monesta miksi ei puhu joitan asioita... Voi olla etten luota vaan kehenkään - siksi en puhu....vaikka toinen puhuisi samanlaisista asioista jos ei saa tunnetta että hälle voi puhua. Kyllä tässä menee monesti itseensä - taidan olla kyl itsekin huono ystävä monille - jos edes kenestäkään ystävä olen.... kavereita ainakin on monia - vai onko niitäkään loppujen lopuksi..
Tästä päästään psykologiin - aivan ihana psykologi - tykkäsin... vaikka se vaan kuunteli ja kuunteli ja kuunteli...lupasi kyllä että ensi kerralla on äänessä enemmän... ihan kuin olisin aina tuntenut hänet - hänelle oli todella helppo puhua - toisaalta ehkä hänestä pitääkin huokua sellaista - miten psykologille muuten pystyisi puhua..
- saa nähdä mitä tästäkin loppujen lopuksi tulee - ehkä tulen varvemmaksi itsestäni - ehkä saan takas luottamuksen, ihmislukutaitoni - ehkä minusta tulee minä uudelleen - kuka tuo minä sitten onkaan..
Olen nyt käynyt muutamina vkonloppuina karaokessakin - ja jopa saanut siitä jotakin - sitä tunnetta olen kaivannut.
En ole aikoihin muuten tykänny mistään tietystä laulajasta tai muuta vaan kaikkea kuuntelen.. Nyt on uusimman ystäväni kautta alkanut kuutelemaan erästä artistia (niitäkö ne nyt on). Tässä yksi kappale josta pidän häneltä...
Tässä oli taas jotain mitä mieleen tuli...sori sekainen kirjoitus ja jäsentämättömyyteni - ja jos häiritsee "mä, minä" muotojen sekoitus...ole lukematta xD
Nyt tämä äiti kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti