lauantai 9. maaliskuuta 2019

Stressiäkö? Minulla?

Mulla oli toinen psykologin käynti tässä hetki sitten. Olen todella tyytyväinen tapaamiseen, sain paljon ajatuksia ja pohdittavaa - minusta itsestäni.

Psykologi puhui paljon stressihormoonista ja siitä kuinka se vaikuttaa kehossamme, mielessämme niin henkisesti kuin fyysistesikin sekä psyykkisesti. Kuinka se kertoo meille milloin pitäisi levätä. Psykologi mainitsi myös miten kroppa saattaa ilmoittaa kun stressitaso nousee ja kuinka hormoonin tasapainon horjuminen vaikuttaa stressihormoonin eri tasoilla.

Mutta mitä käy kun stressi taso nousee liian korkealle ja rupeaa kuohuamaan yli äyräitten?

Näitä olen miettinyt ja pohtinut kun jäivät mieleeni.

Jokainenhan meistä on yksilö ja jokainen kokee asiat eritavalla.

Itsehän olen ihminen joka joka ei konkreettisesti tunne stressaavansa, mutta en osaa kylläkään lukea tai kuunnella omaa kroppaanikaan.

Kun kuuntelin psykologia, rehellisesti osa meni ohi kun jäin miettimään asioita että hei totahan on mulla ja tota, toikin kuulostaa tutulta.

Mulla stressi vaikuttaa vatsaan, ennen niin säännöllinen ja täsmällinen, enää en tiedä milloin ja missä, joskus jopa liiankin yllättäin ja useasti päivässä.
Samoin ilmeisesti stressaan selällä, sillä se on tullut tietystä paikasta kipeäksi ilman mitään järkevää syytä, eikä lääkkeet auta. Välillä se menee pois ja välillä palaa ihan ihmeellisissäkin tilanteissa, kuten karaokea laulaessa.

Miten stressitason nousu on sitten vaikuttanut minuun?

Olen epäilevämpi, etäisempi ja varovaisempi sanojeni kanssa. - minä joka olen aina ollut luottavainen ja sosiaalisesti todella avoin ihminen.
Olen paljon sulkeutuneempi, sisään päin kääntynyt. Varon kontakteja ihmisten kanssa.
Näistä johden en meinaa jaksaa nousta sängystä tai mua ei oikein jaksa edes kiinnostaa. Pelko - sillä voisin kuvata sitä - on todella suuri - mitä jos minut hylätään, mitä jos en kelpaa, mitä jos muut ei välitä - koen olevani ulkopuolinen.... Tosin olen miettinyt, suljenko kuitenkin itse itseni ulkopuolelle - sekin kun kuulema on stressitason noustessa mahdollista - vaikka koenkin että mut jätetään ulkopuolelle - todellisuus hämärtyy..
Stressi vaikuttaa myös niin etten jaksa keskittyä, olen ajoittain todella levoton. Saan migreenin oireita ilman migreeniä - valoarkuus, äänet, hajut. Voisin syödä koko ajan tuntematta nälkää, vaikka oisin puoli tuntia sitten syöny, olisin jo valmis syömään.
Unohtelen ihan tavallisia asioita, joskus jopa ihan sanatkin ovat hukassa.

Kun nyt olen näitä pohtinut
- En koe olevani enää minä,
kuin olisin kadottunat itseni.

Mutta olenhan tavallaan nyt matkalla

ITSEÄNI ETSIMÄSSÄ !!

Kyllä mä vielä itseni löydän, vaikka siihen menisi aikaa.

Aloitin kirjoitukseni psykologista, nyt huoleni on, että saanko/pystynkö jatkamaan tällä työpsykologilla vielä, sillä määrättynä vain 1-3x. Ja,seuraava kerta parin viikon päästä olisi kolmas kertani.

Paljon on purkamista ja pohdittavaa vuosien varrelta. Monta kukkaa avattavana, jotka on tielleni kasvattanut.
Pitäisi muistaa.

JOSKUS VIELÄ MUISTAN!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

viikot vierii

Viikot vierii hyvällä tahdilla, tuntuu että ei oikein meinaa pysyä perässäkään. Mulla on nyt viikoittain psykan ryhmä - kestää kesäkuun puol...