maanantai 11. maaliskuuta 2019

Pelko? Häpeä?

Tiedättekö tunteen, nyt mä jaksan ja teen ja oon. Tiedät että haet just kohta sairauslomaa...muttet tunne itseäsi edes yhtään sellaiseksi että tarvitsisit edes...kunnes...oot kotona lysähdät ja väsähdät ja oot ihan voimaton..mä tiedän..

Töissä olin ja annoin kaiken..olin positiivinen, todella iloinen ja aikaansaava...yritin vissiin niin paljon että sain jopa kommentteja, että ihana kun olet noin iloinen...mutta todellisuudessa, mielessäni mietin - loppuis jo päivä, voispa päästä jo pois tästä ihmisten luota....ahdistus nosti päätään...onni oli että loppupäivän työ sattui olemaan kopissa istumista....sai olla poissa suuresta ihmismäärästä ja ei tarvinut olla melussa...

Eli olo on niin hyvä kuin olla ja voi - niin kauan kuin on liikkeellä..sitten kun pysähtyy - huomaa ettei jaksakaan...ahdistuu, väsähtää ja haluaa kadota...

Olen koko ajan väsynyt - se on aika raastavaa - no olishan se kaikista raastavaa olla väsynyt...
Varsinkin kun tiedät että yrität tehdä asialle jotain, muttei mitään tapahdu...se ei vaan katoa se väsymys.. - toivottavasti sairauslomaa saan ja se auttaa..vaikken tiedä tahdonko sitä - jotenkin häpeää sitä ettei jaksa - häpeää kun joutuu taipumaan omalle mielelleen - minä vahva ihminen...häpeää ottaa sairauslomaa vain koska on väsynyt ja ei jaksa..

Muille kertominen siitä millainen olo sulla on...se on myös tosi hankalaa..pelkää mitä muut ajattelee, pelkää että sut leimataan oudoksi...väheksymisen pelko...
Häpeää kertoa kellekään että ei jaksa - häpeämisen tunne - se on aika voimakas - varmasti moni kokee samaa... pelkää läheisille kertoa - häpeää kertoa!!

Mutta M I K S I ? Miksi ihminen häpeää? Miksi kukaan häpeää? Miksi minä häpeän?

On varmaan joskus ollut tapu - ja häpeää kertoa ettei jaksa - nykyään toki on hyvä että siitä voi jo puhua - mutta kuulen vieläkin kun monet voivottelee ja ajattelee..mitä toikin nyt - itsepä on elämänsä rakentanut - mitä jos rakastaa ympärillään olevia - mutta on vain väsynyt kaikkeen - liikaa kaikkea ympäriltään...

Häpeä mitä se ikinä onkaan - poistu pois kehostani!!
Pelko - mitkä ikinä oletkaan - poistu sinäkin!!


Tätä toivoen tämä äiti kiittää ja moikkaa

2 kommenttia:

  1. Se häpeä on iso asia ja sitä vastaan pitää vaan taistella.
    Pitää huolehtia itsestään ensisijaisesti. Loppupeleissä, ei ketään kiinnosta miksi olet sairaslomalla ja ne puheet lopulta loppuvat - jos mitään puheita edes on.
    Mitä itse ajattelet jos joku jää masennuksen tai burnoutin takia sairaslomalle?
    Mistä moiset ajatukset kumpuavat, mistä se häpeä tulee?

    Taistelulla häpeää vastaan tarkoitan sitä, että älä jää kotiin ja häpeään makaamaan. Ignooraa häpeä. Kohtele sitä henkisellä väkivallalla ja pidä sille mykkäkoulua. Se kietoo niin nopeasti itseensä, eikä anna sun enää liikkua mihinkään jos annat sen sitoa itseensä!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Häpeä on turhaa (vaikkakin ymmärrettävää koska arvostelua ei kukaan kai haluis kuulla?) , paljon helpompaa ku tunnustaa et hankalaa on niin saa ehkä jopa ymmärrystä ja saa avoimesti ulista kun on hankalaa. Niin minäki teen :D

    VastaaPoista

lunta tupaan

Mistähän aloittais...vaikka siitä et sain sen työn jota hain... Jeee... Tulee viikkoihin tekemistä...nyt toivon että vaan jaksan, onneksi se...