Joskus ei tiedä mitä sitä tekin ja miten olis...joskus ei vaan pysty olemaan massassa mukana.
Tähänkin sitten löytyi syy..tai oletan niin...määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö... mitä se sitten on ja mitä se tarkoittaa - en tiedä...
mutta se selittää paljolti mun tuntemukset ja olot. Se selittää miksi käyttäydyin ja miksi tunnen milloinkin ja miksi....mutta olen ruvennut miettimään..mitä jos se ei olekaan sitä vaan jotain aivan muuta..
Minullahan itselläni on diagnosoitu lapsuudessa add eli tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta - vaikka tietääkseni ylivilkaskin olen ollut...
Tein 12 vuotta samaa työtä, joka oli säännöllistä ja vain arkisin, säännölliset vapaat, harvoin muuttui työrytmi - kerran kahdessa kuussa mahdollisesti jotain yli määräistä tai joskus joku tuplavuoro, mut muuten lähes tulkoon aina samallaille päivästä toiseen - vaikka jutut päivässä vaihteli - niin rytmi oli päivästä toiseen lähes sama - ruoka-aikoineen.
12 vuoden jälkeen, sanoin itseni irti ja olen vuoden ollut kohta hoivakodissa töissä - jossa työ on hektistä, vuorotyötä, ei niin säännöllistä, ei säännöllisiä vapaita, ei säännöllistä rytmiä työssä....
Olen miettinyt että onko tää rytmittömyys ja hektisyys kumminkin liikaa omalle mielelle ja kropalle..ei en haluaisi pelkkää päivä työtä sillä on näitä pakollisia lastenmenoja, mutta ehkä se ois ainoa keino saada itseni kuntoon...toisaalta päivä työtä mut vapaita olisi myös arkisin olisi kanssa kyl aika kiva...no tulevaisuus näyttää missä mennään ja kuinka käy.
Mullahan siis muutenkin kroppa kiukuttelee...ranne kipee...koska lihakset....lonkka/alaselkä kiukutteleé, koska lihakset...kokovaratohieronta tekisi siis hyvää..itsekullekin...
Millaista on sitten "sairastaa" add kun lapsilläkin on ongelmia...aika hektistä...itselläni on monta rautaa tulessa, mutta mikään ei valmistu...tykkään liikkua koko ajan, vihaan olla paikallaan ja vaan olla, se ei vaan oo mun juttu..mutta ei sitä jaksa lähteä minnekään koska lapset on haastavia ja ei jaksais miettiä kaikkea valmiiksi...ja sit ahdistaa kun pitää olla kotona eikä pääse minnekään...
Aivan ihanaa oli eilen - lähdin yksi ulos, menin metsään kiertelee - etsimään kätköjä - yhden löysin neljästä - ens kerralla parempi onni... mutta se että LÄHDIN, se on jo iso juttu - nautin niin eilisestä kevät säästä metsässä - vaikka välillä upposinkin polvia myöten hankiin kun astuin polulta harhaan - mutta se fiilis ja tunne kun oli saanut olla... pari tuntia mä siellä seikkailin... oli koko loppu päivän niin raukea olo - vaikkakin tänään kyllä tuntee että eilen oli positiivari...tänään ei millään jaksais...väsyttäis ja voimat poissa...etenkin kun piti vielä aamusta olla sosiaalinen ja käydä lääkärissä ja työpaikalla.
Sellaista tänne nyt...
Ihanaa kevättä !
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti