tiistai 12. maaliskuuta 2019

Tuen tarve ja yksinäisyys

Tuki on ihmeellinen asia - enkä tarkoita nyt tukiverkostoa josta aiemmin kirjoitin vaan yleensäkin tukea - jota saadaan ystäviltä, perheeltä tai ammattilaisilta.

Itse koen että saan kyllä Tukea ystäviltä ja omilta siskoiltani, mutta olen miettinyt että tärkein tuki on oma puoliso - tai näin itse näen. Entä jos sitä tukea ei saa omalta puolisoltaan? Kenelle puhun - sillä se kenen kanssa on ne erityislapset ja hän jonka kanssa pitäis pystyä jakamaan syvimmät niin kuin synkimmätkin ajatukset omien lasten asioista - mitä jos toinen ei näytäkään yhtään olevansa kiinnostunut?

Voin kertoa että se on haastavaa, raastavaa ja todella yksinäistä.
Ei se että sulla on ihanat ystävät jotka kuuntelee ja on sun kanssa.
Ei se sisko joka käy kylässä vain kuullakseen mitä mulle kuuluu.
Ei he auta siinä mitä siellä kotona on - he eivät pysty poistamaan sitä taakkaa, samalla tavalla kuin oman puolison pitäisi pystyä.

Se kun masennut - haet apua - saatkin sitä ammattilaiselta - et voi parantua jos kotonasi ei ymmärretä että et jaksa - kun kotona ei oteta tosissaan sitä että sä kaipaat sitä syliä, sitä huomioivaa puolisoa, joka kyseenalaistamatta ottaa haliin ja sanoo - mä olen tässä, ole rauhassa - olen luonasi, en ole menossa minnekään. Entä jos et saa sitä olkapäätä, sitä kainaloa jonka tarvitset? Entä jos tunnet olevasi yksin?
Mitä teet jos et saa haluaamasi tukea tärkeimmältä ihmiseltä elämästäsi vaikka oisit maininnut siitä monesti - jopa ihan suoraan sanonut - Olisitko minun kanssa, juuri nyt tässä näin, ilman muita tekijöitä? Vaikka olisit sanonut suoraan että sulla on vaikeaa, et jaksa - ja sinut lytätään, ja sanotaan että ei sussa mitään vikaa - ei mullakaan tollasta ole ja samassa talossa ja samoja lapsia kasvatetaan - mitä jos puoliso ei haluakaan ymmärtää sun oloa - tai yrittää edes ymmärtää.

Voin kertoa omasta kokemuksestani - se on rankkaa - se on niin rankkaa, että välillä tekisi mieli itkeä - ja olenkin itkenyt - niille ystäville, joille puhun - heille jotka koen elämäni tärkeimmiksi ihmisiksi..

Toki kyllähän varmasti monet huomaa - et hei jee, nyt se on tehny parannuksen - on sun kanssa, kuuntelee sua, tekee sun kanssa juttuja - kunnes menee viikko tai kaksi ja ollaan taas siinä missä ennenkin - saat olla yksin seuraavan kk tai kaksi... Ei ihminen jaksa jatkuvasti muistuttaa - hei mä olen tässä - huomaatko minut? - Kyllä sitä toivoo suhteessa - ihan varmasti jokainen toivoo - 
o m a - a l o i t t e e l l i s u u t t a ! ! !
halua näyttää että välittää - näyttää että olen sun.

Enkä mä valita - itsehän olen oman puolisoni valinnut - ja varmasti moni muukin omansa... mutta mitä jos ei enää jaksa ja ei enää tunnekaan samallaille kuin ennen? Voiko sitä korjata? Mitä kun olet itse yrittänyt yrittämistään korjata tilannetta - muttei mitään tapahdu...? Onko minulla lupa luovuttaa?
Mitä jos ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin ne lapset, talo ja sama sukunimi? Onko tässä siis enää mitään järkeä?

Näitä asioita varmasti moni miettii... olen jutellut muutaman ihanan ihmisen kanssa näistä asioista mitä he ovat kokeneet...vertaistuki - se on parastuki maailmassa - vaikkakaan itellä ei kauheesti omaan tilanteeseen sitä ole... itselleni todella tärkeä tuki on ollut myös eräs watsapp ryhmä, joka perustettu aikanaan nuorimman lapseni raskausaikana - sieltä saa voimia jaksaa ja tukea muiden äitien kautta...se on myös jonkinlaista vertaistukea..

Olkaa rauhassa ja rakastakaa toisianne - niin minäkin yritän. Jos edes lapsiani <3

Rakkauden haleilla tämä äiti lopettelee

1 kommentti:

  1. En ole kärpäsenä katossa teidän kotonanne, mutta siis kuka siellä niitä lapsia teillä kasvattaa?
    Sä et ole koskaan puolisostasi valittanut, puhunut pahaa tai halunnut että siitä puhutaan pahaa.
    Mutta sun läheiset ihan itse ollaan tehty omat johtopäätökset hänen käytöksestään ja osallisuudestaan yhteiden kodin ja elämän ylläpitoon läsnäololla ja henkisellä tasolla... :(

    VastaaPoista

viikot vierii

Viikot vierii hyvällä tahdilla, tuntuu että ei oikein meinaa pysyä perässäkään. Mulla on nyt viikoittain psykan ryhmä - kestää kesäkuun puol...