Eilen oli ensimmäinen käynti mielialatyöryhmässä. Uusi hoitaja on mukava. Osasi kysellä kaikkea mitä "pitääkin". Ensimmäisenä myönsin - samalla itsellekin - sanoessani etten voi hyvin - en todellakaan voi hyvin - näytän kyllä ympärillä oleville et kaikki on okei - mutta ei, mikään ei ole okei - olen niin uuvuksissa etten jaksa - hyvä kun jaksan huolehtia taloudellisesta puolesta tällä hetkellä - saati lapset - onneksi ovat jokseenkin omatoimisia. Romahdin siis alkumetreillä hoitajan luona. Hoitaja otti sen hyvin, ei takertunut siihen, tavallaan sivuutti muttei kumminkaan. Kyseli tarkentavia kysymyksiä - minä vastasin. Ensi viikolla on lääkäri ja sain seuraavan hoitajan ajan kahden viikon päähän...
Miten tähän ollaan taas tultu? Sitä kun ei voi tietää. Juttelimme että voi olla monen asian summa. Isän kuolema, rupeaa vaivaamaan näin vuoden jälkeen vasta. Lapsuuden traumat nousee pintaan. uusi sairaus...Voi olla kaikkien asioiden summa siis.
Kuinka tästä päästä ylös? Se onkin vaikeampi homma - ei käy ihan sormia napsauttamalla. Ryhmää mietittiin että aloittaisin - olen niistä ennenkin hyötynyt paljon. Tämä tarkoittaisi sairasloman jatkumoa... tavallaan se onkin hyvä - sairausloma siis - saa miettiä asioita, mutta kauanko voin vaan saikuttaa?
On hyvä että saa apua - pitää vaan osata käyttää se suotuisalla tavalla ja ottaa se apu vastaan minkä saa...niin hyötyy siitä avusta parhainten.
Nalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti