kannattaako tämä edes...

Joskus tai aika useinkin mietin, onko tässä kirjoittamissa mitään järkeä.
Näen kyllä että tekstejä luetaan, mutta hyvin harvoin kommentoidaan mitään...

Tuntuu usein siltä että kirjoitan tekstiä vain seinälle - tai niinhän tavallaan teenkin ja tarkoitushan on itselleni kirjoittaa ei muille, mutta usein sitä miettii - onko tässä mitään järkeä jatkaa..

Uskon, että monelle kanssani matkan kulkeminen on ollut mukava lukea - mutta en tiedä - itse olen nyt voinut jo palata noihin tapahtumiin - vaikkakin se tuntuu että ihan ku edes minulle ole sattunut vaikka itseni teksteistä tunnistankin..

Minulla on ollut jonkin aikaa todella vaikeaa - en tiedä mitä teen pääni kanssa - järki sanoo sitä ja sydän tota..mm. erään asian suhteen. En vain osaa olla itsekäs, vaikka pitäisi olla - niin voisin paremmin..

Mietin monesti - kuinka jaksan oikein tätä kaikkea - niin hyvää kuin huonoakin - miten jaksan lasteni erityisyydet tai omat sairaudet - kyllä sairaudet. Ei minulla pelkästään ole kaksisuuntainen mielialahäiriö ja adhd (ja nämäkin on mielestäni ominaisuuksia ei sairauksia). - kärsin myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, verenpainetaudista ja ahdistuneisuushäiriöstä - jos jotakuta edes kiinnostaa...niitä kannan koko loppu elämäni...

Ihanaa kun koronarajoitukset alkavat pikkusen väistyä - pääsee taas karaokea laulamaan - sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa - ja olenkin parina vkonloppuna päässy - ainoa että kun innotuu menee laulapaikat kiinni...

Myös ihanaa on että vaikka lapset ovatkin todella haastavia - he ovat nyt rahouttuneet jonkun verran - en tiedä johtuuko kasvamisesta vai mistä - saa nähdä kuinka nuorempi muuttuu kun menee eskariin syksyllä - tuleeko joku 6veen uhma - se tästä vielä puuttuis, kun isompikin lähenee esimurkku ikää... täys kymppi tulis syksyllä - toisaalta voihan se olla että nää rauhoittuu nyt oikein kunnolla - ainakin saa toivoa...

Olen nyt ahminut erilaisia elokuvia - yhtä en edes jaksanu katsoa alun jälkeen ollenkaan..en edes nimeä muista...sitten katsoin The Walk - oli niin kauhee elokuva että ei voinu jättää kesken, mut kädet oli ihan kylmä hiestämärkänä - eikä se ole kauhu elokuva...

Best man holiday - elokuva oli kanssa hyvä...

Nyt katselussa Kuinka Harry tapasi Sallyn - se on ihan mielenkiintoinen. Vielä olisi muutama lainattuna kirjastosta...

Elokuva ehdotuksia olen ottanut kavereilta - sit metsästäny ne, milloin netfliksista, ruudusta tai kirjastosta ja katsonut. Saa jotain uutta katsomista ja tulee nähtyä erilaisia elokuvia mitä ei välttämättä katsoisi..

Jos sulla on joku elokuva joka minun täytyisi nähdä - kommentoi, otan sen katsonta listalleni.

Voin myös tehdä sitten siitä vielä jonkin päivityksen..

Nyt jätän teidät taas ja meen syömään tonnikalamakaronisalaattia yrttipatongilla.

Oikein ihania (kamalia) hellepäiviä <3 Nalle

ilmä lämpenee - haaveet lisääntyy, murheet tuplaantuu ja toiveet toteutuu....

Nyt kun ilmat lämpenee, tekis mieli enemmän vain lähteä luontoon, tosin työt estää tämän.

pääsispä kätköilee, pääsispä pois kotoa johkuu metsään ihan vaikka pariks päiväks ilman minkään näköistä elektroniikkaa (tosin kätköily ei onnistu jos ei ole puhelinta)..

Ens vkolle vois suunnitella yhtä kahdeksen kätkön reittiä tässä lähistöllä...autolla parkkiin polun varteen ja kävelis sen reitin...eväät mukaan ja vois nauttia luonnosta kera eväiden keskellä metsää...

Ikävä olis monia ihmisiä, harmittaa kun ei voi antaa aikaansa enempää, harmittaa kun ei voi olla kuuntelijana niin paljon kun haluaisi. Haluaisin olla enemmän olkapää...tuntuu kuin ystävät karttais tätä ajatusta kun masennuin syksyllä - mutta olisi ihana tehdä asioita joita teen luonnostani...

Jotenkin on yksinäinen olo vaikka kotona onkin porukkaa, kuin olisin yksin...koko ajan..niin yksin.. ilman ihmistä joka ymmärtää ja kuuntelee ja lohduttaa kun on paha olla... Ilman ihmistä joka on vierellä ilman syytä ja pitää hyvänä ja sylissä vaikka kaikki olisikin hyvin... Olla vaan siinä - läsnä....

Hain töihin vammaistyöhön ja ja ja...

Mä sain sen vakkaripaikan sinne - siis oon niin onnellinen tästä - pääsen tekee työtä joka on ollut lähintä mun sydäntä - en ymmärrä miksi en hakenut jo aiemmin. Aloitan samassa paikassa sitten oppisopimuskoulutuksella vammaisalansuuntautumisen elokuussa - koulutus kestää apautrallaa vuoden.

Aurinkoisin halauksin. Nalle

Tuulen mukana ajatuksia tulee ja menee

Kevät on pitkällä ja ei oikein tunnu luontoäiti tietävän sataako vaiko paistaako.

Omaan elämään ei kai mitään erityistä...

Sen verran tiiän että aloitan oppisopimuspaikan elokuussa.

Ja että hain vakkaripaikkaa kysyisestä paikasta jonne olen menossa oppisopimuskoulutuksen tekemään.

Jänskättää, kutsutaanko haastatteluun. TO asti on haku.

Olenhan jo kerran aiemmin käynyt jo haastattelussa - ehkä uudelleen pääsen. JÄNNITYKSELLÄ odotan.

Nythän teen 60% työaikaa, ajattelin kyl sit alkaa tehdä 80% siellä uudessa paikassa jos vaan sinne pääsen..En jaksa jos teen 100%....

Mulla ollut ajatukset aika ristiriitasia itsenäni kohtaan. Olen ollut hiukan masennuksen puolella, tänään tosin tuntuu että hypomanian puolella, sillä aloittanut asioita ja tuolla ne lojuu kaikki oottamas et joku tekis ne loppuun....ehkä mä viel innostun.

oikeastaan en tiedä mitä mulle kuuluu, toisinaan hyvää, mut hetken päästä ei kuulu kovinkaan hyvää.. Jotenkin luovuttanut oman elämän suhteen - 33 vuotta ja sairauksia loppu elämäksi ja lääkkeitäkin enemmän kuin monella iäkkäällä ihmisellä...

Varmaan kun sai diagnoosista varmuuden - jotenkin se luo alitajuntaisesti masennuksen päälle...

Oman parisuhteen miettiminen....miten jaksan...jaksaisinko paremmin yksin...vai menisinkö pahempaan kuntoon...tietenkään mitään ei voi etukäteen tietää...

Eihän tuossa omassa miehessä vikaa ole, mutta rehellisesti - olisihan se kiva että olisi läsnä - enemmän näkyvillä ja paikalla....vaikea selittää...mutta kun toisesta välittää silti hyvin paljon - mutta olen miettinyt onko se välittäminen ja rakastaminen enää sitä mitä sen kuuluisi olla avioliitossa - vai onko siitä tullut tapa ja tottumus...onko rakkaus muuttanut muotoaan...voiko rakastaa rakastamatta kuin puolisoaan - kai sitä voi, ainakin itse rakastan ystäviäniä ja lapsiani sydämestäni - mutten niin kuin rakastunut rakastaa...Onpa vaikeasti taas selitetty....

Joskus olen miettinyt valehtelenko itselleni....voinko rakastaa edes ketään kun en taida edes välittää itsestäni....Laitan aina muut itseni edellle - enkä välitä mitä itselleni kuuluu...kukahan opettaisi välittämään itsestään....itse se on kai opittava....miten, siihen tarvisin apua...

Mulla on ikävä monia ystäviäni - kaipaisin niiin paljon että pääsisi juttelemaan ystävien kanssa... tuntuu että näinä aikoina hajoaa pää yks jos toisella...kyllä mä video puheluita paljon soittelen - mutta se ei ole sama kuin livenä näkeminen <3

Tukperhe käynnit on menneet hyvin. Kesäkuun alussa he menevät viikolla kolmeksi päiväksi, kun tunnun tekevän enemmän vkonloppuja kuin mitään muita päivää...enkä valita..tykkään - iltoja mulla suurinmaksi osaksi on.

Etäkoulu onneksi lopppui, saa omaa aikaa aamuisin kun toinen koulussa ja toinen hoidossa, vaikkei sitä ihan kauaa kestäkään - pari viikkoa, sitten on kesäloma...HUOH!!!

Onneksi lapsen opettaja pysyy vielä ensivuonna samana - olen niin onnellinen...

Psykan käynti on vasta viikon päästä - päätettiin vähän harventaa kun käyn samalla nettiterapiana sopeutumisvalmennuskurssia - jonka olen kokenut että on ihan ok - mutta kyllä joku vkonlopun tai viikon mittainen sopeutumisvalmennus olis ollut parempi.. Käyn mä tuon nyt kun kerta olen aloittanut..

Ei mulla vissiin muuta...uskoisin...

Aurinkosade terveisin, Nalle

ajatukset pörrää...

Ajatuksia ajastusten perään pörrää päässä, miettimistä mitähän tässä tekis ja miten päin olis..

Hain oppisopimuskoulutukseen, se alkaisi syksyllä - vammaisalan suuntautumiseen - en tiedä miksi en aiemmin ole hakenut, olenhan periaatteessa vammaistyötä tehnyt jo 12v. 

Tähän voisi sanoa - tulipahan kokeiltua vanhuspuolen töitä - enkä sano että en pitäisi työstä - tykkään todella paljon ja luopumisen tuska on kamala...Tykkään tehdä työtä jossa saan tuottaa iloa muille..

Nyt varmaan moni ajattelee - no niin tuo on taas Nallen päähän pistoja kun oli hypomania - ei, ei ole. Olen miettinyt tätä jo tämän vuoden, kun löysin jatkuvan haun oman paikkakunnan kouluun, päätin että haen - kun kerta sain jo tietää oppisopimuspaikan. - odotan jo innolla.

Tarvitsee kyllä kannustusta että jaksan - opintosihteeri soitti ja sanoi että noin vuoden menee opinnoissani - sillä olen jo Lähihoitaja ja tehnyt kyseistä työtä - teoriat on ne jotka minua kauhistuttaa ja työssäoppimisen suunnitelman teko - en ole mikään sanaseppo tärkeissä asioissa.

Nyt mulla on kolmas ilta tulossa. Ensimmäinen työilta oli ihan kamala ja illalla kotiin päästyäni olin ihan kipeä, että hyvä kun pystyi kääntymään sängyssä. Toinen ilta oli paljon stressittömämpi. Tänään toivon että olen myös stressitön, tai en jaksa liikkua...

Lenkillä en ole nyt jaksanut käydä - ehkä huomenna kun ei ole töitä.

Olenkohan mä päästäni vajaa...silloin kun lapset ovat tukiperheessä, en kaipaa heitä ollenkaan - aluks mietin kuinkahan niillä menee, mutta muuten en kaipaa...

Pitäisi seuraavalla tukiperhe käynnin aikana, itse lähteä jonnekin kanssa pois kotoa..mutta minne mie tästä nyt lähtisin - jonkun kaverin nurkkaan istumaan ja liikkumaan töihin....niin olen silloin la ja su iltavuoroissa...

Mitähän sitten....mulla on ikävä mun ystäviä - kyllä sitä muutamia on nähnyt, mut suurin osa ei halua nähdä koska korona...ymmärrän kyllä koronan vakavuuden - mutta mä olen niin ulospäin suuntaunut, että kärsin tästä pienessä piirissä olosta - mie en voi voimaantua..

Nyt nukkunut taas huonista - ihme untakin näin...

Mutta ei mulla oikeastaan muuta ole !!

Kevättä tutkiskellen, Nalle

on siis kevät....

Se on kevät niin kuin varmaan moni onkin huomannut.

Kävimme poikain kanssa liikkatunnilla kävelemässä ja otimme ihania kuvia.

Itse rakastan kevättä ehkä kaikkein eniten vuoden ajoista. Kun näkee luonnon heräämisen. Tulee silmuja, aurinko paistaa, rupeaa kukat tulemaan maan alta. Se sateen tuoksu joka tulee. Iltojen valoistuminen - siis ihan kaikki. Ennen kaikkea tää VALO mikä tulee...

Siitä tuntee myös kevään kun tulee Vappu ja ilmapallot... tai no meillä Sima ja munkit...Siman lisäksi tein myös kotikaljaa, ihan ekaa kertaa - ei uskoisi, mutta PeikkoPoika tykkää siitä, vaikka kuulema ei yhtä hyvää kuin Mummelin.

Tein tosiaan elämäni ensimmäiset munkit, hiukan pelotti paistaa niitä mutta muuten ihan jees ja oli kiva tehdä..en tehnyt kuin ihan pienen taikinan, sillä en tiennyt kuinka onnistun. Ja todellakin teen uudelleen.

Tätä vappua ei nyt hirmuisemmin juhlita. Itselläni odottaa kolme iltavuoroa vkonloppuna.

Odotan niin töihin pääsyä - se on kuin lomaa, saa ajatukset muualle tästä kaikesta mitä on, sillä tuntuu kuin tää vaan ei enää toimi - ei niin ku mikään, missään...Töissä saan ajatukseni ihan muualle..

Minulla oli pitkä ylävoittoinen kausi ja nyt ikäväkseni, on matalapainetta, enkä tiedä kuinka mä sen kanssa tulen pärjäämään kun on kaikkea päässä liikkumassa tai miten mä käsittelen kaiken tän...

Tuntuu kuin olisin umpikujassa...

Ensin Röllin diagnoosi, sitten oma diagnoosi

ja kaiken päälle vielä kaikki muu - tuntuu kuin olisin

pohjattomassa kuilussa, josta kiipeäminen on äärettömän hankalaa...

En tiedä kuinka sieltä pääsis ylös päin...toivon että ystävät saavat minut piristymään ja eniten toivon että tämä ei vaikuta töihin - tämä matalapaine...

Onneks edes selän kanssa menee jo paremmin - kipu lääkkeet auttaa..hyvä niin, ei ole koko ajan kauheita kipuja ja pystyy tehdäkin asioita ilman että jokainen askel ja kääntyminen sattuu - toki niitäkin hetkiä on jonkun verran edelleen

- enkä uskokaan että kipua koskaan saadaan täysin hallintaan.

Välillä on olo että jättäisin KAIKKI lääkkeet vaan pois - olenhan ennenkin pärjännyt ilman mitään lääkkeitä, miksi en nytkin pärjäisi - mutta toisaalta, niistä on ollut itselleni todella paljon hyötyäkin..

Ei kai tässä nyt mitään muuta tule mieleen...muuta kuin että kyllä täs pärjää ku antaa kaiken tulla ulos mitä mielessä on...

Oikein ihanaa kevään aikaa ihan kaikille, Nalle

Kevättä kohti mennään...

Se tulee vihdoinkin...Kevät nimittäin..

Kotikoulua jatkuu ainakin toukokuun puoleen väliin, epäilen kyllä että tänä keväänä ei enää kouluun palata. Toivottavasti edes syksyllä pääsis lapsonen kouluun, vaikka lapsi tykkääkin, niin mulla alkaa ottaa voimille tää kotikoulu, kun ei ole omaa hengähdys taukoa lähes lainkaan..

Itse rakastan kevättä yli kaiken, mutta jotenkin nyt ei vaan osaa iloita koko asiasta...Olin kuukauden hypossa ja nyt ollaan menossa ikävästi masennuksen puolelle..

Olen innostunut käymään lenkillä 2-3 kertaa viikossa... tekee kyllä hyvää, vaikka yksin se on aika tylsää..Onneksi äänikirjat on keksitty ja musiikki..

Olin auttamassa erästä ystävää tytön kokeen kanssa. Kun hän ei suostunut äitonsä kannssa tekemään. Kysyin auringolta (tyttö) tekisikö minun kanssa. Hän on niin vilkas et joutui vähän väliä palauttamaan - 1,5h meni kokeessa, mutta hän teki sen. JESH!!! musta on ihana auttaa..

Helinäkeijulle syntyi tammikuussa pieni pumpuli. Olen heitäkin auttanut jonkun verran arjessa...vaikka oma arki on myös todella sekavaa...mutta minä voimaannun siitä että saan touhuta muiden iloksi...

Olen syönyt nyt kohta kaksi kuukautta terveellisemmin, eli muuttanut ruokavaliota... paino on pudonnut puol kiloa viikko...hyvä tahti, silloin se on pysyvämpää kuin nopea pudotus...olen innostunut salaateista, kun oppis tekemään vielä enemmän ruokaisia salaatteja. Joka aamu syön nykyään puuron...sitäkään en ennen tehnyt ollenkaan, mutta nyt olen tykästynyt...

Peikon kanssa teimme koulun kuvisprojektina majakka kukkaruukuista. Sen piti olla minun projekti mutta teimme sen Peikon kanssa projektina, siitä tuli niin hieno, että Peikko sai jo tilauksen tehdä toinen. Eli uusi projekti edessä.

Tämän majakan myötä sanon ihanan kevään jatkoa...

Nalle

Kotikoulua ja puolikasta töissä

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa vaan kaikille, jos niin voi näinä aikoina sanoa....

Minulle kuuluu ihan ok, tai en tiedä kuuluuko.

Töissä menee ihan hyvin, mitä nyt meinasin pyörtyä siellä, onneksi apua sai helposti.

Minulla on nukkumisen kanssa ollut nyt todella paljon ongelmia, en tiedä miksi,

näen kyllä painajaisia, mutta en osaa tulkita niitä.

Kotikoulu on sujunut ihmeellisen hyvin, minun aakkonen PeikkoPoika ei ole saanut raivareita lähes lainkaan, hänelle sopii siis todella hyvin yksilöopetus, tosin kun tämä aika ohi ei mulla ainakaan ole aikaa yksilöopettaa, kun työtkin painaa päälle...

Olen tyytyväinen kun minulla on psykalla käyntejä nyt kerta viikkoon, hiukan on oman pään kanssa tässä ollut ongelmia. Olemme saaneet elämänjanani nyt loppuun, minulla on ensi viikolla toisen psykan soittoaika, sillä omani on lomalla. Siitä seuraavalla viikolla tapaan oman psykani ja sitten meillä onkin sen jälkeen videopalaveri lääkärin ja psykan kanssa. Saa nähdä mitä siellä keskustellaan ja miten jatkamme mun käyntejä.

Harmittaa itseäni kun DKT-ryhmä keskeytettiin tämän koronan vuoksi.

Tuntuu että kaikki mitä on ollut on ihan p******lään, kun kaikki on suljettu. 

Ahdistaa kun en ole päässyt sinfonia konsertteihin - ne ovat yksi terapia muoto,

joka auttaa jaksamaan - ne voimaannuttaa. 

Onneksi - oi ONNEKSI, pääsimme Pinkin kanssa Vain elämää - konserttiin. Se oli kyllä huikea elämys ja nyt olen yrittänyt sitä muistella, jotta saisin voimaantumisen tunnetta, jotten väsyisi ihan kauheasti. Olen ekstovertti - joten tarvitsen ihmisiä ympärilleni jotta voisin olla paljon energisempi ja tämä aika on minulle ja varmasti muille extroverteille kauheaa aikaa...löytyy minusta intoverttikin, mutta se ei ole niin vahva...

Töitä teen tosiaan puolikkaalla, eli teen 2-3 päivää töitä viikossa - näin teen ainakin äitienpäivään asti. Sen jälkeen olen päättänyt etten enää 100% ryhdy vaan että tekisin 70-80% työaikaa. Saa nähdä kuinka sen toteuttaa...jos 80% se tarkoittaa 1 vapaata lisää viikkoon...palkkaahan se laskee, mut jos se on oman voinnin kannalta auttavaa, se ei haittaa..

Minusta on ihanaa kun Röllini asiat alkaa pikkuhiljaa suttaantuu, sillä saatiin diagnoosiT ja ymmärrystä lähipiiriin toisen käyttäytymiselle...eikä tarvi aina saaada niitä "huono äiti"-katseita...

Nyt kun hänellä on tuollainen ihana viikkotaulu - laitoin myös dosettiin päivien kohtaan samalla värillä että osaa ottaa oikeana päivänä vitamiinit.

PeikkoPojan kanssa ollaan nyt saatu viettää paljon laatuaikaa, minä kun koulu asioissa autan, käymme välitunneilla yhdessä, lenkkeilemme, käymme metsässä. Oikeaa laatuaikaa - Peikko on niin onnellinen kun saa äitinsä huomiota...

Olemme kasvatelleet poikien kanssa vähän kaiken näköistä...Rairuohot eivät ehtineet pääsiäiseksi..harmit...

LA-SU yönä Pääsiäispupu tulee ja tuo Kartat kun on piilottanut pääsiäis munia ympäri asuntoa ja ehkä pihallekin.. Lapset odottaa tätä joka vuosi.

Tässä vielä ainakin yksi kappale joka kosketti minua jotenkin tässä lähipäivinä.

Eipä tässä muuta kuin pääsiäiseniloa ja rauhaa kaikille Tämän puronsolinan myötä!!

Halauksin, Nalle